Jussi Mäkelän kohukirjeen arviointia

Jos et ole varma siitä, uskotko Jeesukseen, et voi olla myöskään varma siitä pääsetkö taivaaseen. Näin kirjoitti helsinkiläinen Vuosaaren kirkkoherra Jussi Mäkelä otsikolla ”Elämäsi tärkein kysymys”. Pitkähkö teksti julkaistiin paikallislehden seurakuntaliitteessä sekä seurakunnan Facebook-sivuilla.

Olen lukenut Mäkelän tekstistä vain Kotimaassa 7.2 esitetyn referaatin: ”Mitä Jussi Mäkelä sanoi?”  Vuosaaren kirkkoherra Jussi Mäkelän ”kohukirje” on otsikoitu Elämäsi tärkein kysymys. Se on Mäkelän mukaan, uskotko Jeesukseen vai et.

Mäkelä puhuu myös synnistä: ”Synti on todella vakava asia, sillä se erottaa meidät rakastavasta Jumalasta. Etsaa tehtyä tekemättömäksi etkä voi muuttaa menneisyyttäsi. Olet syyllinen syntiin, ja ilman pelastajaa joudut ikuiseen eroon Jumalasta

”Moni on lykännyt vastausta tulevaisuuteen. Ihminen kuvittelee, että jos hän ei kuuntele Jeesusta, voi hän jatkaa rauhassa elämäänsä syntiä tehden. Mutta jos niin teet, otat tietoisen riskin menettää ikuisen elämän rakastavan Jumalan luona”, kirjeessä sanotaan.

Kirjeessä lukija johdatetaan niin sanotusti ratkaisun paikalle ja yhteiseen rukoukseen (Mäkelän kanssa).

Kirjeen lopussa todetaan: ”Jos avasit sydämesi ensi kertaa Jeesukselle luettuasi tämän, niin kerro siitä meille. Laita sähköpostia osoitteeseen vuosaari.srkvl.fi ja tule mukaan seurakuntaamme.”

Kotimaan pääkirjoituksessa 7.2. kirjeeseen otettiin kantaa otsakkeella: Hyvä, että Jeesuksesta puhutaan. Ingressiksi oli nostettu Mäkelän kirjoituksen lause: Onko uskon ainoa oikea mitta varmuus, vai tunnistaako Jeesus myös heikon uskon?

Kotimaan mukaan Suomen Lähetysseuran teologinen asiantuntija Kati Kemppainen kertoi lukeneensa Mäkelän kirjoituksen ja ajatelleensa, että ei itse puhuisi Jeesuksesta tuolla tavalla. Ei ainakaan, jos viesti on tarkoitettu yleiseksi. – Mutta toki noinkin voi puhua, jos puhuu jollekin pienelle piirille, joka osaa tuollaisen kielen.

Samantapaisia ajatuksia minunkin mieleeni nousi. Ymmärrän, että monia ärsyttää seurakunnan saarnojen esitelmöivä ote, jossa pääkysymys, usko Jeesukseen jää sivuun. Jussi Mäkelän ärsyttävän iskulause avasi myönteisen keskustelun.

Ennen kuin tutustuin Jussi Mäkelän puolustussaarnaan, epäilin että Jussi Mäkelä edustaa jotakin lakihenkistä kovistelijaa. Tunnustin, että toki sanaa on saarnattava, mutta eri tavalla erilaisille kuulijoille ja että evankeliumi menee perille sille, joka sitä tarvitsee.

Sitten kuuntelin puolustussaarnan  ja päädyin seuraavanlaiseen erittelyyn:

*Ei kirkkoväen käännyttämistä, vaan ruokkimista evankeliumilla, jota jokainen tarvitsee pysyäkseen kiinni siinä elämässä ja uskossa, johon Jeesus meitä kutsuu.  Mäkelän kirjekin päättyi kutsuun seurakuntayhteyteen.  Hyvä.

*Monia ärsyttänyt, äkkiväärä käännyttämisajatus liittyy Mäkelän kirjeen lauseeseen: Jos et ole varma siitä uskotko Jeesukseen, et voi olla myöskään varma siitä pääsetkö taivaaseen.

On toki ihmisiä, jotka eivät ole löytäneet evankeliumien lupaamaa uutta elämää.  Jotka Mäkelän kirje johtaa ratkaisun paikalle.  Erityisesti takavuosilta muistan esimerkiksi nuorille suunnatut, kaduilla ja toreilla järjestetyt käännyttämiskokoukset. Monet saattoivat tehdä niissä ratkaisun ja tulla seurakuntaan. Monille tämä yhteys saattoi jäädä lyhyeksi. Mutta toiset jäivät seurakuntaan, saivat osakseen rakkautta ja sielunhoitoa löysivät terveen uskonelämän, joka lähti kantamaan heitä. – Kutsu teki tehtävänsä.

*Jeesus sanoi, etteivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat ja lähestyi rakkaudella kaikkia heikkoja, sairaita, sivuun jääneitä ja syrjittyjä, joiden sisikunta janosi auttajaa. Ei heille tarvinnut lukea lakia, vaan osoittaa rakkautta ja hyväksyntää, joka avasi heille ovet uuteen elämään Jeesuksen seurassa. Tällaista evankelioimistyötä tekevät monet evankelioimisliikkeet.

Olisikohan Mäkelän kirjeessä viesti myös kirkolle siitä, että kansankirkossamme yhteyttä evankeliumista piittaamattomiin hoidetaan varovasti hyssytellen. (Tämä on luonnollisesti kirkossa käymättömien mielikuva) – Ei uskalleta julistaa selkeästi uskosta ja epäuskosta, Jeesuksesta ja Jeesuksen seuraamisesta, uskoon tulemisesta, uskosta ja uskossa kasvamisesta.  – Mäkelä avasi keskustelun. Hybvä!

Kirkko on nyt takertumisesta vapaa. Evankelis-luterilainen kirkko on menettänyt itsestään selvän asemansa yhteiskunnallisena instituutiona. Menetystä ei siis tarvitse enää pelätä, sanoo Espoon hiippakunnan uusi piispa Kaisamari Hintikka

Hyvä avaus tuo kirkkoherra Jussi Mäkelän kirje.  Kuuntele hänen puolustussaarnansa.

Bitnami