Hyviä perusteita ja aineksia kirkon uudistukseen Paavo Kettusen kirjassa:Häpeästä hyväksyntään

Professori Paavo Kettuselta on ilmestynyt tämän vuoden lopulla uusi häpeään ja syyllisyyteen paneutuva teos: Häpeästä hyväksyntään. En yritäkään tässä kirjoituksessani kerrata sen sisältöä tarkemmin, pientä luonnehdintaa vain!

Paavo Kettusen edellisestä häpeätutkimuksesta olen kirjoittanut blogissani Suomalainen hengellinen häpeä tekstiä, joka sopii luonnehtimaan tätä uuttakin teosta:Paavo Kettusen tutkimus “Kätketty ja vaiettu, Suomalainen Hengellinen häpeä”, Kirjapaja 2011 on tutkimus, johon liitän jostakin muustakin kirjasta esittämäni arvosanan ”kirja, jonka luettuaan ei tarvitse lukea muita kirjoa”. Häpeästä puhuminen on vaikeaa. Hengellisessä puheessa toistuvat syyllisyys ja anteeksianto. Monet kuitenkin kokevat, että anteeksianto ei aina auta. – Miksi paha olo jää?” Siihen Kätketty ja vaiettu vastaa. – Suosittelen Paavo Kettusen tutkimuksen lukemista jokaiselle.

Samoja havaintoja, mitä Kettunen tutkimuksessaan tekee on tehty hengellisessä ajattelussa, sielunhoidossa ja terapiatyössä iät ja ajat, mutta jotenkin olemme olleet Augustinuksesta asti sen opin vankeja, että syntien anteeksiantamus on lääke kaikkeen vaivaan. Pastoraalinen ja sielunhoidollinen kokemus on pitänyt ahtaa aina syyllisyyspakettiin.
Uuden käsitteen: häpeä, hengellinen häpeä avulla uskon ja elämän asiat loksahtelevat paikalleen sellaisella raikkaudella, että löytämäänsä ei voi enää epäillä. – Syntyy uskallus nähdä monenlaisessa hengellisessä toiminnassa myös väärää ja virheellistä, jopa vahingollista puuhastelua: yritystä peittää häpeä.
(Lainaus päättyy. Blogista löytyy linkkejä muihinkin asiaan liittyviin kirjoituksiini)

Samat asiat ovat käsittelyssä tässä uudessakin teoksessa, mutta vielä paljon enemmän. Paavo Kettunen osoittaa olevansa häpeän eturivin asiantuntija. Teksti on joka rivillään ja kappaleellaan vastaansanomatonta asiaa, silti sujuvaa ja helppolukuista ja viimeisteltyä, kuin kirjoittajan elämäntyön tiivistymä.

Uutta ovat käytännölliset kannanotot kirkkojen ja seurakuntien, herätysliikkeiden ja vapaiden suuntien toimintaan, terävää ja suoraa kritiikkiä, uskonpuhdistukseen tähtäävää. – Perusteita kirkon uusitukseen.

Yksi lainaus Paavo Kettusen kirjasta: “Hyvääkin tarkoittava hengellinen toiminta voi synnyttää huonouden ja kelpaamattomuuden kokemuksen, jos ihminen tulee alistetuksi. Huoli toisen hengellisestä tilasta voi olla rakkaudettomuutta ja kertoa omasta ylemmyydestä. Välitetyksi tuleminen on se perustunne, jota kaipaamme silloin, kun on kyse jumalasuhteestamme. Jos en riitä toiselle ihmiselle tai uskonnolliselle ryhmlle, syntyy helposti kokemus, että olen niin huono ettei Jumalakaan minua halua.”

Kun häpeä posistuu löydämme itsemme sellaisina, joksi Jumala meidät loi. Uskallamme olla erilaisia omine taipumuksinemme, löydämme vastuume, tehtävämme ja paikkamme elämässä yleensä ja seurakunnassa.
Vielä yksi lainaus, olkoon vaikka ärsykkeeksi lukemaan kirja pian: “Ihmisten jakaminen hyviin ja huonoihin, uskoviin ja ei uskoviin, on heidän yläpuolelleen asettumista. Se on sitä syntiin nousemista, koka houkutti ihmisiä syntiinlankeemuskertomuksessa, halua olla Jumalan kaltainen.”

Jätä kommentti

Kommentit tulevat julkisiksi ylläpidon hyväksynnän jälkeen.

*

Bitnami