Hävettää, nolottaa, ottaa päähän

Oppinut ja johtavassa asemassa oleva, toisten opettaja ja ohjaaja, vaikkapa pappi, saattaa ajautua kaikkivoipaisuuden harhaan, luulemaan että “täältä kaikki pesee” ja kaikki marssivat minun pillieni mukaan. Mutta ajattelevat ne alaisetkin, eikä heikkoudet ja avut eivät katso lukeneisuuden määrää tai asemaa.

Kun on parhaansa tehnyt ja olettaa kaiken onnistuvan niin kuin yleensä -kehujen kanssa, yllättävä nokkela kommentti voi johtaa pitkään alavireeseen ja masennukseen, tai ylimitoitettuun kiukunpurkaukseen, joka vai pahentaa tilannetta.

Tulla tupsahti mieleeni nuoruudesta ammatinvalintaa koskeva keskustelu äitini kanssa. Hän ehdotti varovasti, että voisinhan minä lukea papiksi. Minä ämpyilin vastaan, että se on kyllä vaikea ammatti, kun niitä pappeja aina arvostellaan. Siihen äitini sanoi jotain sellaista, jota olen oppinut myöhemmin arvostamaan suuresti: “Mutta silloinhan sitä on arvostelun mittainen.”

Kokemus ja itsetuntemuksen kasvu auttavat siis arvioimaan itseään ja muita oikeilla mittareilla ja näkemään töppäyksetkin elämään kuuluvina asioina, jopa nauramaan itselleen.
Hyvällä huumorilla on sielunhoidollinen vaikutus, jopa tehtävä. Siksi kai esim. Tuomas Kyrön kirjat ovat kiinnostavia ja suosittuja.

Oli ruokailu Hangon kaupungin Hangonkylän koulun ruokalassa marraskuussa 1975. Ekaluokkalaisten kanssa oli keskusteltu kauniista ruokatavoista. Opettaja Pirkko Määttä oli muun muassa selittänyt, ettei koskaan saa kurkottaa toisten yli jotain saadakseen, vaan on kohteliaasti pyydettävä.

Älypää Harri Olinin paikka oli pöydässä opettajan vieressä. Opetuksesta huolimatta vilkas Harri nousi kurkottamaan piimätölkkiä kauempaa ja kaatoi samalla mukinsa.

Opettaja ryhtyi tietysti moralisoimaan:
– No niin. Katso nyt, mitä tapahtuu, ellei noudata hyviä tapoja. Olipa onni, että muki oli tyhjä.
– Ei se olisi kaatunutkaan, ellei se olisi ollut tyhjä, Harri puolusteli.
– No ehkä ei. Olisihan se tietysti täysinäisenä ollut painavampi ja tukevammin pöydällä.
– Katos, en mä silloin olis noussut ottamaankaan tota piimätölkkiä!
– Tapauksen jälkeen kului hyvä tovi, ennen kuin tunsin itseni opettajaksi jälleen, kertoo Pirkko Määttä.

(Elämänilon ja huumorin kirjasta, WSOY 1992)

Jätä kommentti

Kommentit tulevat julkisiksi ylläpidon hyväksynnän jälkeen.

*

Bitnami