Viitasaarilaulu suomeks, savoks ja proosakas

VIITASAARILAULU
Sävel ja sanat: Martti Korpilahti

1
Minä koskaan en voi unhoittaa sinun siintoas Pihkuri aava, kun elämän riemut rintaani saa tai tunnen murhetta katkeraa, osan siitä on Keitele saava.

2
Sinun rantamiis ajat lapsuuden sadun kultaloistehen antoi. Kotiseutuni nuoruuskaihojen, ens lemmen hurman ja pettymyksen, monet vaiheet hellien kantoi.

3
Mihin kuljenkin, kuhun joudunkin, sua kaipaan Viitasaari. Sua etsivi aatos viimeisin, on toivoni helmahas multihin, kun päättyvi elämän kaari.

SAMA SAVOKS
Kiäns: Seppo Korhonen

1
En millonkaa sua mielestänj poes siintävee Pihkurin selekee, ku elämä rinnassa roehuvaa tae murheet paenaa ja ahistaa, on Keitele mielessänj aena.

2
Sen rantoehin mieljkuvat lapsuuven, kultasen loesteen saevat. Niin rakkaaven ku´ sen piättymisen, syvänjmurheet nuorten ja aekuisten, se muistaa niin hellästi aena.

3
Minne mänennii, kuhun kulennii, aena haekaelen Viitasuarta. Sitä aattelen vielä viimeksii ja helemassasj haluvan muatakkii, ku ennee ellee en suata.


SAMA PROOSANA SAVOKS

Kirjutti: Seppo Korhonen

1
Oun minä tuon tuostakii aattellu, jotta minkkää taattaa minä en sua millonjkaa piästänj poekkeen tuota Pihkurin selekee. Onhan se semmonen laakee aakee, iso selekä minun kotseovullanj. Myötääsä minä oun sitä katellu ja minusta näettää, kun se ihan erj laella paestas ja loestasj, ku toeset selät. Niin lähheiseks ja tärkeeks se on tulluna, että minusta tuntuu, että kaekki minun elämän vaeheet ilot ja surut jotennii yhistyy siihen, ihan ku minä oesin huvastelluna ilojanj ja surujan sille, jotta niitä ei tarvihe ihan itekseen pähkäellä. Ja kun minä niän se Pihkurin selän uuvvestaan, ne paallaatuuvat tuasj mieleen.

2
Eikä aevastaan se Pihkurin selekä toemi tällä laella. Ne rannattii, ku niitä oekein aatteloo, loestaavat ihan kun kulta. Sillä laella arvokkaasti, niät. Ne tuovat mieleen lapsuusaejan, joka on mielenj pohjalla semmosena epämiäräsenä hyvän olon hyrinänä niin kun vaekka lapsuuvessa kuulemanj savut. Ja sttä ne nuoruuven kaepaokset ja haekoevet, rakkaavet ja monenlaeset takapakit ja errökset niissä asijoessa. Kaekki tuop mieleen ne Pihkurin rantamuat, ku siellähä sitä tulj niitä koettuvakkii, niitä rakkaaksia ja muita. Vuan ei ne ennee niin pahalta tunnu, nekkää asijat, mitkä sillonj suattovat harmittookkii. Se rantamaesema pallaottaa ne mieleen jotennii hempeesti ja ikkää ku lieventää niitä sen aekaesija vaekeita asijoeta, niin ku tieteennii niitä hurmoksijakkii ja muita.

3
Eihän sitä sillonj lapsena eikä senkää jäläkee, ou tiennä, mitenkä se elämä mänöö ja minnekä sitä oekee joutuu. Vuan oljpa miten tahhaasa, aena niitä kuitennii kaepaeloo, niitä lapsuuven aekoja ja Viitasuarta ja sitä Pihkurin maesemoo. Sitte kun jo kaekki muut aattelu alakaa huveta piästä, niin se vuan vielläe mieleen pakkaotuu se Viitasuarj. Se on ku jokkii piähänpinttymä: että siellä se voes olla paras paekka sitten kuolemannii jäläkee muata. Tämä on vuan semmonen epämiäränen huave, kun ei muutakaa ossoo aatella.

4
Vuan ei se kaekki ou tässä. Eipä tietenkää. Ounhan minä koettana tarttuva siihen ristillisseen uskoonnii ja sitä ku oekeen aatteloo, tulloo ihan toesenalaesia kuavaeluja mielen pohjalle. Jotta, liekö tuo niin tärkeetä, missee se minun ruummiinj sitte mutjottaa, kun se on niät kuolluna.

Se on vuan nyt mielessänjä tässä elämässä. Tiällä se on tärkee tämä Pihkurin selekä, sen rantamuat ja ja koko Viitasuarj. Tiällä kun minä oun ikänj asuna ja elänä, minulla on ikään ku puulla, juuret tässä muaperässä..

Jossaehan se on elämä elettävä ja tämän paekan Jumala on minulle antana. Ja ku etteen päen ounastellaan, nii tiällähän ne ouvat ja elläävät minun lapsettii ja niihinnii lapset. Vaekka oesivattii männy poekkeen, mualimaan. Vuan niihinnnii juuret ouvat tiällä ja se tähe tämä Viitasuarj vuan pyssyy minulle aena tärkeenä ja mualiman parraana paekkana.

Vuan se minulle kuitennii on tärkeetä, kun tämä kaekki jiäp tänne, ja minunj ruumiin jiäp tämän seovun multiin makkoomaan, minä aattelen sitä toesta muata sitä, ikkuista elämee, jonka Jeesus on minulle tehnä sinne toeselle puolelle rajjoo. Siellä sitä sitte on vasta oekein hyvä ellee. Ei tarvihe ennee huaveilla eikä harmitella, ku kaekki on täävellistä.

Jätä kommentti

Kommentit tulevat julkisiksi ylläpidon hyväksynnän jälkeen.

*

Bitnami