Nuoren papin huvittavan ironinen työpäivä

Kirjoitin silloiselle morsmaikulleni  kirjeen viime vuosituhannella v. 1975.  Kirjeen, sillä silloin ei ollut tietokoneita – älykännyköistä puhumattakaan. Pieni ote kirjeestä: ”Olin muuten aivan ironisen huvittunut päivällä, kun minulle selvisi, mitä töitä on lauantaina. Tuskinpa sinua kiinnostaa, mutta tässä lista:

9.00   Jumalanpalvelus Martovaarassa (25 km)

9.55   Seppeleenlasku (puhe)

10.30 Jumalanpalvelus kirkossa

11.20 Seppeleenlasku (puhe)

12.00 Itsenäisyyspäivän juhla koululla (puhe)

14.00 Ruumiin siunaus

15.30 Muistotilaisuus

17.00 Avioliittoon vihkiminen

19.30 Nuortenilta seurakuntatalolla

– Sunnuntain saarnan ja jumalanpalveluksen valmistus”

Kirjeessä oma toteamus: ”Johan tuosta pitäisi omanarvontunnon nousta.”

Ei tuo työpäivä ihan normaali ollut.  Jostakin syystä toinen pappi ei päässyt osallistumaan. Oli itsenäisyyspäivä ja vielä lauantaina, kirkollisten toimitusten päivänä. Ironisen huvittunut sanoin jo silloin olleeni ja niin olen vieläkin.

Ajat ovat muuttuneet. Töitä on opittu järjestelemään, niin että vapaatakin löytyy, mutta monin tavoin yhä edelleen kuormitutaan. Papilla, niin kuin muillakin seurakunnan palvelijoilla, on kutsumustehtävä, joka pyrkii saamaan evankeliumin perille kaikille seurakuntalaisille.

Itse kuvaisin edelleen työvuosiani numeroilla 24/7.  Ainahan päässä liikkuivat ajatukset tulevista tapahtumista ja puheista niissä. Sen kuitenkin olen oppinut, että töistä on päästävä irrottautumaan.  Aikaa itselle ja perheelle täytyy järjestää, muuten työ urautuu sisällyksettömäksi roolihommaksi.

Paljon olen tästäkin aiheesta kirjoitellut. Tässä linkki yhteen niistä: Seurakuntatyön strategisia lähtökohtia.

Jätä kommentti

Kommentit tulevat julkisiksi ylläpidon hyväksynnän jälkeen.

*

Bitnami