Hurmosliikkeet ja oikeaoppisuus/Hengen hedelmä – rakkaus

Rovasti Toivo Loikkanen kirjoittaa Kotimaan numerossa 11.4. otsakkeella Totuuden ja kansankirkon jälkeinen aika: Professori Miikka Ruokanen kirjoitti (Kotimaa 7.3.2018) kirkosta kriittisesti ja käytti ilmaisua ”totuuden jälkeinen aika”. Sillä hän ilmaisi sitä, että uskon kysymyksistä on tullut hänen mielestään enemmän tai vähemmän suhteellisia ja että oppi on jäänyt liiaksi sivuun.

Ruokasen huoli voi olla toisaalta aiheellinen. Toisaalta kuulen siinä sellaisen painotuksen, joka tuntuu nykyaikana hieman vieraalta. Totuuden ja opin korostus voidaan nimittäin ymmärtää myös niin, että ihminen on oikea kristitty vain tietäessään ja tunnustaessaan tietyn opillisen kokonaisuuden. Usko ja spiritualiteetti eivät ole irrallaan opista ja tiedosta, mutta niiden perimmäinen olemus on kuitenkin muuta kuin tietoa ja oppia.

Kontekstuaalinen teologia ei unohda oppia ja spiritualiteettia, mutta se ei myöskään kahlitse itseään ja sitä harjoittavia tietyn aikakauden opinmuodostukseen ja tulkintaan. Tässä mielessä ”totuuden jälkeinen aika” voi hyvässä mielessä olla aivan tervetullutta, kunhan pysytään kuitenkin kirkon uskon raameissa.

Viisasta harkittua tekstiä! On erilaisia lahjoja ja erilaisia tilanteita. Tarvitaan evankeliointia, opetusta, sielunhoitoa, yhteydenhoitoa.  Seurakunta tai hengellinen liike voi kuitenkin harhautua ja julistus urautua. Aito armon evankeliumi voi muuttua oikeassa olemiseksi, mitä ilmaisua olen blogeissani usein käyttänyt.

Mieleeni nousi Ilmestyskirjan 2. ja 3. luku, joita olen tutkinut opintojeni päätteeksi Ilmestyskirjan kirkko-oppia hahmottavassa laudaturtutkielmassani. Ilmestyskirjan toinen ja kolmas luku sisältää Johanneksen Jeesukselta saamat näyt seitsemälle Vähän Aasian seurakunnalle.  Niissä Jeesus arvioi seurakuntien tilaa. Efeson seurakunta( Ilm. 2:1-7) saa runsaasti kiitosta uskollisuudestaan, mutta myös vahvan varoituksen: – Mutta sitä en sinussa hyväksy, että olet luopunut ensi ajan rakkaudesta. Muista siis, mistä olet langennut, käänny ja palaa tekemään ensi ajan tekoja. Ellet tee parannusta, minä tulen luoksesi ja siirrän lamppusi paikaltaan.

Ensi ajan rakkauden, siis sen aidon uskoontulon ja Pyhän Hengen täyteyden herättämän Rakkauden he olivat menettäneet. Usko oli ilmeisesti muumioitunut oikeassa olemiseksi.  Samasta asiasta Paavali puhuu 1 Kor. 13:  …jos minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.”

Efeson seurakunnalle lähetettyä kirjettä (Ilm. 2: 1-7) olen eritellyt tarkemmin  Uudenvuodenpäivän saarnassani v. 1995.

Jos asia kiinnostaa sinua, kannattanee lukea koko saarna. Itsekin siitä innostuin, kun sen yllättäen kohtasin. Ajatella! Yleensä luemme Uudesta testamentista apostolien arvioita seurakunnistaan.  – Paavalinkin kirje Efesolle UT:sta löytyy.  Mutta ajatella, Jeesuksenkin kirjeitä seurakunnille löytyy Ilmestyskirjasta.

Jätä kommentti

Kommentit tulevat julkisiksi ylläpidon hyväksynnän jälkeen.

*

Bitnami