Monitouhuisuus ja uushopotus ei sovi evankeliumin julistukseen

Elenius-vajausta täytettiin urakalla Turussa. Näin otsikoidussa Kotimaan jutussa (28.3.) muisteltiin Kotimaan entistä päätoimittajaa Jaakko Eleniusta, körttijohtajaa ja ystävää, jonka persoonassa yhdistyivät räävittömät jutut ja kirkas evankeliumi.

Emerituspiispa Eero Huovinen  sanoi, että Jaakko Elenius halusi lohduttaa. Hän uskoi, että kaikki ihmiset olivat jo niin raskaiden kuormien alla, ettei papin tarvinnut osoittaa ankaruutta. Kirkollisen  ”monitouhuisuuden ja uushoputuksen” keskellä Elenius muistutti, että kaikki on jo tehty. – Olennaista oli Kristus. Huovinen antoi ymmärtää, että nykykörttiläisyydessä Eleniuksen perintö toteutuu vain osittain. Elenius huolehti, että evankeliumi säilyy kirkkaana. Nyt etiikka on korostunut. Jaakko Elenius oli lahjomattoman varma siitä, että pelastusta ei pidä edes murto-osalta rakentaa minkään inhimillisen varaan.

Vuonna 2012 julkaistu kirja Armo kannattaa on kooste Jaakko Eleniuksen Herättäjäjuhlilla pitämistä puheista.  Netissä  kirjan sisältöä kuvataan seuraavasti:

Puheita leimaa huoli siitä, tuleeko ihmisestä itsestään hengellisen elämän keskus, ottaako ihminen pelastuksen omiin käsiinsä onko ihmisen pelastuksessa kyse ihmisen tekemisistä ja tekemättä jättämisistä, siis laista ja sen noudattamisesta.

 Laki ei kirkossa ole koskaan uhattuna, sillä sille on sosiaalinen tilaus. Armo sen sijaan on. Elenius kysyykin, saako Kristus olla kirkon julistuksen keskipisteenä. Eleniuksen puheet ovat väkevää hengellistä ravintoa. Niissä kuuluu herännäisyyden sydänääni: pyytämisen, odottamisen ja rukouksen teologia.

Elenius oli minullekin tuttu työvuosiltani. Mieleeni nousi ajatus, että Eleniuksen ”räävittömät jutut olivat kasvaneet hänen tyyliinsä ilmaisemaan, että hänkin on ihminen ”tavan ukko” eikä ”uushopotuksessa elävä ihmemies, että pelastusta ei pidä murto-osaltakaan rakentaa minkään inhimillisen varaan.  Hänen tyylillään evankeliumi joka tapauksessa kosketti kuulijaa syvältä. . Eero Huovisen mukaan Jaakko Elenius oli merkillinen yhdistelmä nöyryyttä ja uhoa, lähimmäiskeskeisyyttä ja itsetietoisuutta sekä rakkautta ja rohkeutta.

Eleniukusen tapa toimia julistajana ei kuitenkaan ole ainoa oikea ja sanaa perille vievä.  Viime sunnuntaina koin tämän oman seurakunnan messussa. Messua vetävä pappi puhui rauhallisesti ja puhuttelevasti. Ei korostanut itseään eikä käyttänyt ylisanoja. ”Monitouhuisuus ja uushopotus” puuttuivat kokonaan.  Saimme kuulla sanomaa, josta hän itse elää ja jota me kaikki ihmiset päivittäin tarvitsemme. Evankeliumin ilo siinä hiipi minunkin sisimpääni.

P.S.  Jos sinulla ei tule Kotimaata, voit lukea lehden näköisversiota myös netistä.

Jätä kommentti

Kommentit tulevat julkisiksi ylläpidon hyväksynnän jälkeen.

*

Bitnami