Raamattuopetuksen puute johtaa lapsenomaiseen fundamentalismiin

Me papit olemme laiminlyöneet seurakuntalaisten opettamisen. Olemme pitäneet aikuisia ihmisiä ikuisina pyhäkoululaisina, joille ei ole kerrottu kristillisestä raamatuntulkinnasta tai epäilyksistä. Tämä on ollut suuri virhe ja on johtanut lapsenomaiseen fundamentalismiin. Näin kirjoittaa Kotimaan numerossa 14.2. oriveteläinen rovasti Soili Juntumaa.

Vielä jokunen lause hänen kuvauksestaan kriittisestä raamatuntulkinnasta: Kun luemme Raamatun tekstejä, meidän on otettava selvää, kuka tämän on kirjoittanut, milloin, miksi ja kenelle. Emme voi siirtää tuhansia vuosia vanhoja asioita nykypäivään sinällään. ”Kirjaimellinen”raamatuntulkinta on mahdottomuus, koska jokainen lukija tulkitsee tekstin oman ymmärryksensä mukaan…Absoluuttista totuutta ei ole olemassa – paitsi Herramme Jeesus Kristus, johon uskomalla voimme löytää sen hitusen totuudesta, minkä hän haluaa meille kullekin kirkastaa.

Minuakin on häirinnyt yhä uudestaan fundamentalistinen raamatuntulkinta, jonka lähtökohtana tuntuu olevan ajatus, että Jumala on kirjoittanut Raamatun sana sanalta.  Tällaisella tulkinnalla päästään melkein mihin tahansa tulkintaan, kun valitaan perusteeksi mikä tahansa itselle mieluinen Raamatun sana tai lause. – Saatetaan joutua kauaksi Jeesuksen meille välittämästä sanomasta.

Niin! Olemme jo vuosituhansien saatossa tottuneet käyttämään Raamatusta ilmaisua Jumalan Sana, mikä onkin hyvä ilmaisu, jos se kuvaa kirjaa, joka välittää meille kristillisen uskon sanoman.  Mutta usein se johtaa fundamentalismiin, joissa yksityisiä sanoja pidetään Jumalan sanomina. Pappina on ollut vaikeaa oikoa tällaista tulkintaa, sillä siitä saa herkästi kevytmielisen liberaalipapin maineen, jota ei kaikissa piireissä oteta ollenkaan todesta.

Muistan kuitenkin vuosikymmeniä pidetyn raamattuluentosarjan, jossa opetin evankeliumien syntyä Soili Juntumaan tapaan. Kerroin, miten evankeliumien kirjoittajat laativat kuvauksensa osittain muistitietonsa, osittain, kirjallisten dokumenttien ja haastattelujen pohjalta. Vertasin evankeliumien syntyä talvisodan ja jatkosodan vaiheista laadittuihin historiallisiin kuvauksiin, jotka tehtiin samaan tapaan muistojen, haastattelujen ja kirjallisten lähteiden perusteella yhden sotia seuranneen sukupolven toimesta.

Esityksestäni sain hyvää palautetta. Koin sen niin, että ajattelevat ihmiset, joille tuo Jumalan Sanan kirjaimellisesti käsittäminen oli aiheuttanut samanlaisia vaikeuksia kuin minullekin. – Ajatella, että pappikin puhuu tuolla tavalla. Uuden ymmärryksen myötä evankeliumit alkoivat kiinnostaa uudella tavalla.

Aiheesta olen kirjoittanut blogeissani tarkemmin analysoiden. Tämä Soili Juntumaan  rohkea ja hyvä avaus antoi minulle aiheen viitata blogeihini:

Onko Raamattu Jumalan Sanaa?

Mikä ihmeen Jumalan Sana?

Miten Raamattu on Jumalan Sanaa?

Jätä kommentti

Kommentit tulevat julkisiksi ylläpidon hyväksynnän jälkeen.

*

Bitnami