Vuorovaikutus tärkeää jumalanpalveluksessa

Seurakunnassamme jumalanpalvelukset on pidetty kirkkoremontin vuoksi muutamia kuukausia seurakuntatalossa. Aina mukana ollessani olen ilahtunut vuorovaikutuksesta, joka syntyy jo kirkkosalin ulkopuolella ennen jumalanpalvelusta ja sitten jumalanpalveluksen jälkeen kirkkokahveilla.

Viime sunnuntaina vuorovaikutus syntyi myös kirkkosalissa, kun saimme tehtävän saatuamme kävellä ympäri salia ja vaihtaa ajatuksia keskenämme.

Näin saimme kohdata toisemme. Kirkossa tällaista vuorovaikutusta ei synny, kun istutaan vain hiljaa omilla paikoillamme katse suunnattuna alttarille. Usein on tuntunut hyvältä kirkon keskellä nautitut kirkkokahvit. Siinä seisoskellessa on voinut jututtaa useita ystäviä, kun ei istuta koko aikaa samalla valitulla pöytäpaikalla.

Tämä mahdollisuus lisää kokemusta, että olemme uskonveljiä ja sisaria.

Vuorovaikutus on tärkeä avain myös äskettäin kirjoittamani blogin kysymykseen: Miten kirkot saataisiin täyttymään nuorista? Paitsi, että jumalanpalveluksessa käytetyn kielen pitää olla nuorille tuttua, heidän on myös saatava kohdata toisensa.

Jumalanpalveluksesta olen kirjoittanut paljon blogeja. Jumalanpalveluksen toimittajana sitä luonnollisesti etsii kontaktia läsnäolijoihin ja ja keinoa sanoman perille menoon:
Yhteinen jumalanpalvelus-tapahtuma kirkonmäellä.
Vuorovaikutusta jumalanpalvelukseen.
Utopia toimivasta seurakunnasta.
Jumalanpalveluksia seurakuntatalossa.
Seurakuntatyön strategisia lähtökohtia.

Jätä kommentti

Kommentit tulevat julkisiksi ylläpidon hyväksynnän jälkeen.

*