Miten kirkon laitostuminen voitaisiin estää?

Yhä edelleen suuri osa suomalaisista on kirkon jäseniä. Jäsenmäärästä ei haluta luopua, vaikka monien jäsenten suhde kirkkoon on usein vain muodollinen, jumalanpalveluksiin tullaan harvoin eikä muuhun seurakunnan toimintaan osallistuta. Kirkko on yhä enenevässä määrin laitostumassa. Miten voisimme estää tämän kehityksen?

Aiheesta kirjoittaa piispa Seppo Häkkinen Kotimaan kolumnissaan 28.1. 2017: Tiedämme kyllä, miten olla paimenia, mutta emme osaa olla kalastajia… Olemmeko vati, kun olisi mahdollisuus kertoa Jeesuksesta tai kutsu ihmisiä kirkon yhteyteen.Tästä blogissani: Onko kirkkomme identiteetti ja tehtävännäky kunnossa?, kyselee piispa Häkkinen.

Julkinen kuva kirkosta on todella hyvinkin laitostunut, mutta seurakunnissa on nykyäänkin monenlaista toimintaa, etsivää ja hoitavaa, monenlaisia tapahtumia, raamattu- ja rukouspiirejä. Monet voivat jopa ihmetellä hätäilyä kirkon laitostumisesta. Siihen on totuttu. Toiset uskovat, toiset ei. Hyvä kun ovat jäseniä. – Jospa joskus Sana menee perille.

Kirkossamme aiheesta on puhuttu viime aikoina sinne ja tänne. Erityisesti homoparien vihkiminen ja kirkon vihkimisoikeuden säilyttäminen ovat puhuttaneet. Kaikille sopivaa ratkaisua etsitään. Seurakunnan jäsenistä yritetään pitää kiinni.

Miten kirkon laitostuminen voitaisiin estää? Tämä ongelma koettiin luterilaisessa kirkossa kohta uskonpuhdistuksen jälkeen. Silloin Philip Jaakob Spener kirjoitti pietismin alkuun saaneen kirjasen Pia desideria (hurskaita toiveita), jolla hän yritti korjata kirkon laitostumisen. Ideana oli kutsua seurakuntalaisia pienryhmiin, joissa he voisivat kohdata toisiaan, tulla uskoon ja elää uskoaan todeksi yhdessä toisten kanssa.

Sama pyrkimys on sitten ollut pietismin synnyttämillä vanhoilla herätysliikkeillä, evankelisuudella, herännäisyydellä, lestadiolaisuudella ja rukoilevaisuudella. Kirkon yhteydessä on haluttu pysyä, vaikka sitä on kritisoitu erilaisilla ohjelmilla, joskus rajustikin. Esille nostettuun kirkon laitostumisen ongelmaan niillä on joka tapauksessa yritetty vastata.

Sama päämäärä, kuin vanhoilla, on ollut luonnollisesti myös uudemmilla herätysliikkeillä, esim. Kansan Raamattuseuralla, jonka aikaansaannoksista mieleeni nousee Viitasaarenkin seurakunnassa toteutettu Tässä elämä– tapahtuma. Myös vähemmän tunnetun hengellisen liikkeen One Way Missionin haluan nostaa tässä esille. Siitä olen kirjoittanut erillisen blogin.

Jätä kommentti

Kommentit tulevat julkisiksi ylläpidon hyväksynnän jälkeen.

*