Piispatkin ovat ihmisiä

Niin ovat! – Ainakin Teemu Laajasalo. Sitä hän on haastatteluissa korostanut. Erilaisia olemme, omilla lahjoillamme palvelemme. Teemu Laajasalo korosti jossain haastattelussaan, ettei hän ole piispanvirkaan pyrkinyt. Hiippakunta vain on hänet nähnyt ja hänet valinnut. Ja omilla lahjoillaan ja työnäyillään hän haluaa palvella.

Hänellä ei ole yksinkertaista reseptiä siihen, miten evankelisluterilaisen kirkon jäsenmäärä saataisiin nousuun tai ainakin lasku pysähtymään. Yhtä ja toista hän on kuitenkin pohtinut.
Kasvavia kirkkoja yhdistää se, että ne ovat tosissaan. Ne kertovat Jeesuksesta, ja ne ovat todella kiinnostuneita ihmisistä. Niissä ihmiset tunnetaan, ihmiset osallistuvat ja jaetaan arjen murheita, luonnehtii Laajasalo.

– Viime kädessä kirkon tehtävä on kertoa taivaasta ja siitä, miten sinne pääsee
, hän tiivistää. Piispan tehtävänä on erityisesti kuunnella maan hiljaisia, sanoo Laajasalo.

– Haluaisin aluksi kuunnella isosti ja vasta sitten puhua isosti. Se on itselleni erityinen tavoite, sillä olen kova poika puhumaan
, hän myöntää.

Teemu Laajasaloa on luonnehdittu liberaaliksi, mutta myös kaappikonservatiiviksi. Omasta mielestään hän ei ole eikä ole ollutkaan missään kaapissa.

Olen ollut aina liberaali. Samalla olen halunnut puhua sen puolesta, että myös konservatiiveilla olisi tilaa kirkossa. Tunnistan itsessäni kuuliaisen kirkon rakastajan ja palvelijan, haluan että kirkko voisi hyvin, hän sanoo.

Totta kai työnäky kehittyy ajan myötä. Eräs kirkkoherra sanoi pappisurani alkuvaiheessa minulle, että viisi vuotta siinä menee ennen kuin papin työnäky selkenee. Näin lienee piispankin virassa ja miksei kaikissa merkittävissä viroissa. Nöyrästi Teemu on uuteen tehtäväänsä lähtenyt. Siunausta hänelle toivotan.

Ihmisiä olemme kaikki heikkouksinemme ja lahjoinemme. Tätä olen eritellyt tarkemmin blogissani: Piispatkin ovat ihmisiä/Kotimaa 15.1.2015.

Jätä kommentti

Kommentit tulevat julkisiksi ylläpidon hyväksynnän jälkeen.

*