”Ihme, josta Länsi ei tiennyt”. Täysipainoista hengellistä elämää armolahjoineen Virossa 70-luvulla KGB:n vahvojen silmien alla

Luin äskettäin yhdysvaltalaisen Tom Kraeuter:n kirjoittaman ja v. 2016 suomeksi julkaistun kirjan: Ihme, josta Länsi ei tiennyt. Kirja kertoo Viron hengellisestä elämästä Neuvostoliiton vallan puristuksessa 1970- luvun lopulla.

Seuraavassa ote kirjan esittelystä: Mitä tekisit, jos maan hallitus ottaisi haltuunsa kaikki asuinpaikkasi kristilliset kirkot? Saisit osallistua jumalanpalvelukseen vain yhdessä paikassa riippumatta siitä, mitä uskonsuuntaa edustat.

Näin kävi Tallinnassa 1970-luvun lopulla. Kristinusko yritettiin hävittää usuttamalla kristityt toistensa kimppuun. Muualla Neuvostoliitossa se oli toiminut hyvin, ehkä se toimisi Virossakin?

Kirja on täynnä vastakohtaisuuksia ja näennäisesti mahdottomia tilanteita. Se, mitä Tallinnassa Olevisten kirkossa tapahtui KGB:n vahvojen silmien alla, on suoranainen ihme. Ei syntynyt hajaannusta, syntyi herätys. Eivätkä ihmeet loppuneet siihen.

Kirja kuvaa monipuolisesti seurakunnan vaikeuksia ja ihmeitä, joita seurakunnassa tapahtui runsaasti. Seuraavassa ote kirjan keskivaiheilta: Monille paikalla olijoista paraneminen ruumiillisista sairauksista oli kouriintuntuvin Herran ihmeistä. Olihan se mieleenpainuva kokemus, kun näki jonkun äkkiä ja näkyvästi paranevan ja elpyvän.

Olevisten seurakunnan johtajat tekivät parhaansa noudattaakseen julistustyössään raamatullista toimintamallia. He johdattivat ihmiset tunnustamaan syntinsä ja rukoilivat sitten paranemisen puolesta. ”Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte….(Jaak. 5: 14 -16).


Johtajat eivät juuri koskaan pyytäneet tai edes sallineet kokouksissa todistuksia paranemisista heti niiden tapahduttua. He halusivat varmistua, ettei kyseessä ollut pelkkä tunnepohjainen, hetkellinen kokemus. Olevisten johtajat halusivat todellisuutta, eivät pelkkää sensaation tavoittelua. Muina aikoina – ehkä seuraavassa jumalanpalveluksessa tai hiukan myöhemmin – rohkaistiin todistamaan, koska nuo selostukset osoittivat, että Herra oli todella tehnyt työtään kyseisessä ihmisessä.

Kriittisen viisaasti Kraeuter siis näkemäänsä suhtautui. Tunnustaa senkin, että paranneiden joukossa oli niitä tunne-elämyksiä, jotka vaikuttivat hetkellisen paranemiskokemuksen. Kuitenkin hän on vakuuttunut, että runsaasti monenlaisia ihmeitä tapahtui. Kriittisesti minäkin ihmeparanemisiin suhtaudun, mutta tulin vakuuttuneeksi, että Jumalan tekoa suuri osa ihmeparanemisista oli.

Blogissani Ihmeparantuminen 2 kerron vuonna 1980 ilmestyneestä Matti A. Miettisen tutkimuksesta Niilo Ylivainion kokoontumisissa tapahtuneita ihmeparantumisia (n. 800). Tutkimuksen mukaan yksikään väitetyistä ihmeparantumisista ei ollut lääketieteenkriteerein todistettavasti ns. ihmeparantuminen.

Tutkijan näkökulma ei tietenkään ollut uskon näkökulma ja olen vakuuttunut – eikä hänkään sitä mahdollisuutta kiistä, että Jumalalla oli sormensa pelissä – tavalla tai toisella, usein luonnolliselta näyttävällä tavalla, monissa tapauksissa.

Vaikka aluksi kirjaa lukiessani epäilin, että Kraeuter edustaa ”amerikkalaisia hengellisiä tunnehörhöjä”, hänen kriittisyytensä vakuutti minut ja huomasin olevani yhtä mieltä hänen kanssaan.

Miksi siis tällaista tapahtui Virossa, miksei meillä? Pitäisikö meidän panna iso pyörä pyörimään, niin että armolahjat parantumisihmeineen toimisivat meilläkin samaan tapaan kuin aikanaan Virossa?

Tätä ”ison pyörän pyöritystä tapahtuu meilläkin. Ihmeitä ihmeitten takia monet hengelliset liikkeet yrittävät. Mm. Patric Tiainen, josta olen kirjoittanut blogissani. Näissä tapauksissa haetaan omalla voimalla ja suggerointitaidolla ihmisen kaipaamia elämyksellisiä kokemuksia, viihdettä. Itse asiassa, niin kuin olen edellisessä blogissani esille tuomassa saarnassani kuvannut:

Yritämme luoda Jumalan mieleiseksemme, vaikka Jumala Kaikkivaltias on luonut meidät. Hän on Luojamme kaikkivaltias. Me olemme luotuja, vajavaisia, pieniä ja syntisiä olentoja, joita hän toki rakastaa ja haluaa auttaa meidät elämään, jota Hän tarkoitti meidän elävän. Sen elämän voimme löytää uskon kautta Jeesuksen Kristukseen.

Olkaamme siis nöyriä. Elämä armosta Jeesuksen yhteydessä on ”rakkautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä”.

Miksi armolahjat ihmeellisine parantumisineen toteutuivat Virossa? Siksi, että siellä ihmiset elivät alas painettuina ja hädän keskellä. He eivät etsineet kokemuksia kokemusten vuoksi, vaan turvautuivat Jumalaan niin kuin Psalmi 150:15 asian ilmaisee: ”Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua.”

Hädän keskellä syntyy aito rukous, jossa vaikea asia jätetään Jumalan hoitoon.

Toki armolahjat toimivat meidänkin keskellämme, ihan tavallisissa seurakuntatilanteissa tai yksityisissä rukouksissa. Ei siellä, missä kovaan ääneen vakuutellen herätellään ihmisten mielenkiintoa, vaan siellä missä hädässä turvaudutaan Jumalaan. Jumala toimii ihan tavallisten kristittyjen kautta: ”Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.” Matt.18:19,20

Jätä kommentti

Kommentit tulevat julkisiksi ylläpidon hyväksynnän jälkeen.

*