”Maallikko keittää kahvin, pappi sen juo”: Teemu Kakkuri Kotimaan kolumnissa

Kotimaan kolumnisti Teemu Kakkuri kirjoittaa Kotimaan numerossa 9, 17.8. otsakkeella Virastosta yhteisöksi. mm.: Nyt tulisi kiinnostua paikallisesta tasosta. Avainasemassa on maallikoiden ja pappien sujuva työnjako ja molemminpuolinen arvostaminen. Perinteinen työnjako on ollut sellainen, että maallikot osallistuvat tukitoimintoihin ja papit vastaavat ydintoiminnoista. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että maallikko keittää kahvin, pappi juo sen… Papin ei tarvitse olla esiintyjävirtuoosi, mediapelle tai jonglööri. Riittää kun tutkii Sanaa, vähän opettaakin ja tukee maallikkoja. Tämä on minustakin ydinkysymys: Tukee maallikkoja, ohjaa ja opastaa.

Hyvin sanottu!. Tästä olen kirjoittanut kärjekkäästi blogissani: Utopia toimivasta seurakunnasta, jonka loppukaneettina on: Uskaltaisimmeko radikaalisti: siirtää valtaa ja vastuuta ylhäältä alas, luopua koko kirkon yhdenmukaisesta käytännöstä, pienentää yksiköitä, tehdä tilaa maallikoille ja luottaa enemmän Pyhän Hengen johtoon?

Mieleeni nousee myös edellinen blogini, jossa kerron Hengen uudistus kirkossamme – yhdistyksen uutta puheenjohtaja Panu Pitkäsen haastattelusta otsakkeella: Armolahjat eivät ole eliittiporukan juttu. Sattuvasti Pitkänen puhui: Kaikki meidät on kutsuttu toimimaan seurakunnassa Pyhän Hengen ohjauksessa, omilla armolahjoillamme palvellen.

Mieleen nousee vielä Helsingin uuden piispan puheenvuoro piispaehdokkaiden Ylen aamutv:ssä julkaistussa haastattelussa. Kun toiset ehdokkaat toivat selkeästi esille realismin, että kirkon jäsenmäärä ei tule kasvamaan, Teemu Laajasalo korosti, Paavalin toivonhyvettä. Kirkolla on edelleen paljon jäseniä ja rakenteet kunnossa. Mahdollisuudet ovat suuret. Kyse on siitä, miten niitä käytetään, että pystyttäisiin vastaamaan tarpeisiin. Epäkristillistä on jäädä paikoilleen. Kun meille on paljon annettu, meidän pitää myös paljosta vastata.

Evankeliumi on Jumalan Jeesuksen välityksellä meille antama hyvä sanoma, joka auttaa löytämään elämän, yltäkylläisen elämän. Meidät kaikki on kutsuttu elämään tästä sanomasta ja levittämään sitä ympärillemme. Se aistitaan meistä, kun keskellämme vallitsee rakkaus rauha ja ilo, jonka evankeliumin ilonsanoma antaa.

Ei seurakunta ole todellakaan vain virasto, työyhteisö tai saarnatuli. Papit ja muutkin työntekijät ovat kukin omalla paikallaan ohjaajia ja opastajia, laumansa koossa ja vireessä pitäjiä. Seurakunta, se olemme me.

Jätä kommentti

Kommentit tulevat julkisiksi ylläpidon hyväksynnän jälkeen.

*