Monet kristityt pakenevat hengelliseen robotismiin, lainomaiseen farisealaisuuteen/Erik Ewalds

Minuuden ja elämän kokonaisuuden tuntija Ihmisten sielunelämän ymmärtäjä, teologian kunniatohtori Erik Ewalds kuoli Porvoossa toukokuun 22. päivänä. Hän syntyi 27. huhtikuuta 1918. Ewalds tuli minulle tutuksi jo 70- luvun alkupuolella opiskeluaikanani. Kävin kuuntelemassa hänen puheitaan ja raamattutuntejaan mm. Kauniaisten Raamattuopistolla. Olen lukenut hänen kirjojaan, jotka ovat auttaneet minua itseni löytämisessä ja luoneet pohjaa myös sielunhoidolliseen työnäkyyn. Vakuuttavaa tietopohjaista hänen esityksensä on ollut ja rempseää hänen esiintymisensä.

Hänen viisauksistaan on jäänyt mieleeni muun muassa lauseet: Evankeliumin tehtävä on saada ihmisen parasympaattinen hermosto (siis autonominen l. tahdosta riippumaton hermosto) lepotilaan. .. Saarna joka ei paranna ketään, olisi saanut jäädä pitämättä.

Satuin tässä eräänä iltana löytämään Yotubesta kolme hänen puhettaan, jotka taas vakuuttivat minut. Kyllä hän asiansa tuntee ja totta puhuu hyvin ymmärrettävällä tavalla. Ei nosta itseään korokkeelle, vaan puhuu ihmisenä ihmiselle.

Ensiksi
: Perheen eheytyminen, jossa hän kertoo ihmisen kolminaisuudesta. Meissä on ruumis, sielu ja henki. Hyvin usein nykyajassa tartutaan vain yhteen näistä. Monet kristityt pakenevat hengelliseen robotismiin ja pitävät seksuaalisuutta kevytmielisyytenä. Uskonnollisissa piireissä on paljon pakoa hengellisyyteen, joka on lainomaista farisealaisuutta. Näin avioliitto epäonnistuu. Muistan hänen sanansa, jostain kuulemastani puheesta, jonka aiheena ei ollut parisuhde. Johonkin sopivaan väliin hän kuitenkin tokaisi ärtyneenä: Eroottinen jännite tietysti. Luonnollisesti elämäntasapaino sekoaa myös pelkästä sielullisuudesta tai fyysisyydestä.

Toiseksi: Persoonan eheytyminen. Jos ihminen ei löydä omaa itseään, hän ei löydä myöskään elämän mieltä, iloa rauhaa ja rakkautta. Jeesus tuli auttamaan meidät tosi elämään, ihan tähän luonnolliseen inhimilliseen elämään.

Kolmanneksi: Alemmuuden tunteesta vapautuminen: Suuri osa suomalaisista kristityistä pitää itseään avuttomana henkilökohtaiseen sielunhoidolliseen kohtaamiseen ihmisten kanssa. Papin ja muiden seurakunnan työntekijöiden tehtäväksi se mielletään. Ewalds osoittaa, että meidät kaikki on kutsuttu täysin valtuuksin kohtaamaan ihmisiä ja rukoilemaan heidän puolestaan. Ei kuitenkaan käskystä ja valmiiksi annetun aikataulun puitteissa, vaan ihan omassa tahdissa. Eikä siihen tarvita erikoista osaamista ja pappien apinointia. Ihan luonnollisena kristittynä ihmisenä se tulee tehdä, Jeesuksen lupauksiin luottaen. Uskaltautuupa Ewalds kertomaan tapauksen, jossa sairas parani hänen rukouksensa seurauksena. Itseään ja taitojaan tai uskoaan hän ei kuitenkaan korosta. Ihmisenä hänkin ihmisiä kohtaa. Siitä hänenkin on lähdettävä.

Paljon Erik Ewaldsin saarnoja löytyy kuultavaksi netin Ristintieltä.

Jätä kommentti

Kommentit tulevat julkisiksi ylläpidon hyväksynnän jälkeen.

*

Bitnami