Lähetystyö ei ole käännyttämistä

Kotimaan numerossa 30.10. Uuden testamentin tekstien selittäjä Kari Kuula kirjoitti 21. sunnuntain helluntaista evankeliumitekstistä Luuk 10:12 otsakkeella: Pelastus ei ole tuontitavaraa. Minulle tekstinselitys toimi hyvänä saarnana. Se sai minut tuntemaan iloa ja Jumalan läheisyyttä.

Olen valinnut kirjoitukseni otsakkeeksi Kuulan otsaketta vastaavan Lähetystyö ei ole käännyttämistä. Miksei ole? Eikö siinä nimenomaan käännytetä pakanoita kristilliseen uskoon? Tottahan toki! Kuitenkin sana käännyttää tuntuu minusta ihmis- ja suorituskeskeiseltä ilmaukselta. Lähetystyö kun on hyvän sanoman välittämistä Jeesuksesta, tavoitteena on kertoa rikkaasta elämästä, jonka Jeesus tahtoo jokaiselle antaa.

Kuula perustelee asiaa evankeliumitekstillä: Kun Jeesus lähetti opetuslapset, kuin lampaat susien keskelle valmistamaan tuloaan noihin kyliin, hän lähetti heidät itse asiassa valmistamaan tietä Herralle, herättämään niissä jotka apua tarvitsevat valmiuden ottaa Jeesuksen sanoman vastaan.

Nyt Jeesus itse ylösnousseena elää meidän keskellämme. On läsnä kaikkialla, kaikkien ihmisten ulottuvilla. Monilta kuitenkin puuttuu tieto, siitä kuka Jeesus oli ja mikä oli hänen sanomansa. Sitä meidät kutsutaan kertomaan ja opettamaan ja perustamaan sitten seurakuntia, jossa Jeesuksen uskovat voivat elää yhdessä, toinen toistaan tukien kasvaa.

Kuula ilmaisee asian sanoilla: Pelastuksen sijaa lähetystyössä on kyse tiedosta. Jumala haluaa ihmisen tietävän enemmän siitä hengestä joka jo vaikuttaa heidän sisimmässään. Siksi lähetystyö liikkuu aina kotimaaperällä. Se puhuu Jumalasta, joka on jo täällä. Hän haluaa tehdä ihmisille tiettäväksi hänen nimensä ja tekonsa. Jeesus ilmoitti ihmisille Isän, joten kristityt vievät tätä tietoa eteenpäin.

Kuula tosin myöntää, että joskus toki tapahtuu valtavia astumisia pimeydestä valoon, kun Jeesuksen nimi vapauttaa ihmisen sydänjuuriaan myöten. – Ei siitä tule kuitenkaan tehdä kääntymisen mittaa. Jeesus-elämän kokemukset vain tulevat kullekkin ajallaan ja tavallaan, niin kuin meidänkin seurakunnissamme.

Muistan vuosikymmenien takaa Lähetyssanomien jutun, jossa otsakkeena oli Jumalan iloista perheväkeä. Lähetystyössä mukana olevia seurakuntalaisia siinä kuvattiin. Lähetystyö ei ole heille mitään velvoittavaa piinaa, vaan iloista puuhaa iloisen sanoman viemiseksi niille, jotka eivät sitä vielä tunne.

Itse koin valtavan elämyksen jo lähes 40 vuotta sitten, kun silloisessa seurakunnassani Etiopian lähetti kertoi työstään myönteiseen ja iloiseen sävyyn. Silloin ymmärsin, että eivät lähetystyöntekijät itse asiassa uhraudu toisten puolesta, vaan sydämen halusta kertovat mukaville ihmisille siitä, miten mukava Jumala on. Näillä sanoilla viittasin Joh 3:16:n sanaan: Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi Poikansa…”

Tästä viimeksi kertomastani kokemuksesta ja sen aikaansaannoksesta elämässäni kerron tarkemmin blogissani: Jumala on rakkaus osastossa: Omia kokemuksia.

Jätä kommentti

Kommentit tulevat julkisiksi ylläpidon hyväksynnän jälkeen.

*

Bitnami