Suomalainen messu kosketti syvältä

Osallistuin toisena pääsiäispäivänä Lasse Heikkilän Suomalaiseen messuun Pihtiputaan kirkossa. Tilaisuus oli niin vaikuttava, että olen ihan pakotettu esittelemään tässä sitä sinulle, joka et päässyt mukaan, etkä satu tietämään mistä on messussa kysymys.

Esitys on Lasse Heikkilän 15 vuotta sitten säveltämä musiikkiteos, jonka musiikki suomalaisine sanoineen ja sävelineen voidaan liittää tavanomaiseen jumalanpalvelukseen. Pyhäpäiväntekstien lukeminen ja saarnakin siihen voi sisältyä. Monet jumalanpalveluksen osat, kuten synnin- ja uskontunnustus esitetään laulaen. Osaan lauluista, varsinkin kertosäkeisiin seurakunta voi yhtyä.

Pihtiputaalla messun esittäjät olivat Viitasaaren seurakuntien jäseniä. Oli useita kuoroja, eri- ikäisiä, erilaisia kokoonpanoja, useita solisteja, monia soittimia. Esitys oli miksattu erinomaisesti ja esittäjät paneutuivat tehtäväänsä tunteiden koko kirjolla. Oli riehakasta iloa ja riemun, syyllisyyden ja Jumala ikävän aitoa ilmentämistä.

Joku ulkopuolinen voisi loukkaantua siihen, että Jeesuksen ylistys esitetään railakkaasti vaikkapa polkan tahtiin. Mutta messuun osallistuneille tällainen tuli tuskin mieleenkään. Ei messu kevyt ole, pikemminkin päinvastoin. Se tuo esille kaikkien ihmisten yhteisiä tuntoja hyvin suorasti ja aidosti: synnintuntoa, jumalakaipausta, huolta ja ikävää, iloa ja riemua.

Kirkossa nähtiin ja koettiin liikutuksen kyyneleitä, sydämet aukenivat, yhteys syntyi. Ihmisiähän me kaikki olemme. Samat ihmiselämän perustunnot ja kaipaukset meillä on. Messu paljasti meidät, suomalaiset ihmiset, niin että opilliset rajat jäivät sivuun. Samassa veneessä tässä olemme, me ihmiset ja uskovaiset körttiläisistä helluntailaisiin.

Seuraavassa muutama katkelma netistä löytyneestä palautteesta:

Suomalainen messu on Jumalan ja suomalaisen vuoropuhelua. Se soi anteeksiantoa ja sovintoa. Se on kirjoitettu kääntämään isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen. Se on myös kunnianosoitus kansallisen kulttuurin pioneereille, itsenäisyyden puolesta taistelleille veteraaneille ja jälleenrakennustyön väsymättömille sankareille. Samalla se on joutsenlaulu vuosisadalle, joka viime hetkillään on päästämässä käsistään sen, mitä ristilipun alla on rakennettu: kristilliset arvot, puolueettomuuden ja valtiollisen suvereenisuuden. Vuosituhannen vaihtuminen tuo mukanaan epätietoisuuden kansakunnan paikasta uudessa maailmanjärjestyksessä. Tilanne voisi pelottaa, ellei tietäisi, että Suomen tulevaisuus on edelleenkin Kaikkivaltiaan varmoissa käsissä.

Herätyskristillisen taustan omaava Heikkilä koki Suomalaisessa Messussa myös uuden tavan julistaa evankeliumia.
– Olin omaksunut mallin ihmisten eteen nousemisesta sillä asetelmalla, että minulla on jotain, mitä heiltä ehkä puuttui ja mitä uskoin heidän tarvitsevan. Suomalaisessa Messussa koen laskeutuvani muiden suomalaisten joukkoon etsimään sellaista, jota itsekin tarvitsen ja samalla kysyväni kanssaihmisiltä, tuletko mukaan etsimään. Sellainen ehdotus ei tule ylhäältä. Ehkä siksi palautetta sanoman perille menemisestä on tullut messusta enemmän kuin kaikesta aikaisemmasta tuotannosta yhteensä
.

Messun laulujen vanhojen kansanlaulujen tyyliset nimet kertovat jotain niiden sisällöstä ja tyylistä: Vaari – vainaan kannel, Sillä viisiin, Vuosi Luojan kämmenellä, Itkua katuvan kansan, Niin kuin on hanki valkoinen, Elämän kyllyydestä, Kiitospolska, Runsasta leipää, Pohjalainen uskontunnustus, Missä kulkee isät maan, Liian kylmät tuulet, Eri tuuli, Rakentajan ralli, Laulu Suomelle, Parempien päivien polkka, Viimeiset veneet.

Savonlinnan tuomiokirkossa nauhoitettu videoklippi luo mielikuvaa esityksen hengestä ja suuren osan lauluista voit kuunnella yotubesta. Messuun osallistuminen on kuitenkin ihan eri juttu ja itse tarkoitus. Sitä mahdollisuutta sinulle toivon.

Jätä kommentti

Kommentit tulevat julkisiksi ylläpidon hyväksynnän jälkeen.

*