Savolaisten kirkkopyhä

Seurakunnassamme vietetään tuhkatiheään eri kyläkuntien, harrastus- ja työpaikkayhteisöjen, myöskin eri ikäryhmien kirkkopyhiä.

Jumalanpalvelukseen ovat toki kaikkina pyhinä kaikki ihmiset tervetulleita. Kirkkopyhää viettävä ryhmä saa kuitenkin erityishuomiota jumalanpalveluksen järjestelyissä ja avustustehtävissä ja esirukouksen sisällössä. Usein he järjestävät kirkkokahvitilaisuuden, joka sisältää kahvin ja seurustelun lisäksi pienen ohjelmatuokion. Nämä kaikki pyrkivät edesauttamaan keskinäistä yhteyttä ja kohtaamista. Kirkkokahvitilaisuuksiinkin ovat luonnollisesti kaikki tervetulleita.

Meidän seurakunnassamme – seurakuntatalon sijainnista johtuen – kirkkokahville tulo edellyttää uutta lähtöä. On pantava päällysvaatteet päälle, noustava autoon, ajettava seurakuntatalolle ja aloitettava seurakuntatalolla uudesta alusta. Siksi moni kiirehtii suoraan kotiin ja kirkkokahville kokoontuu usein vain pieni osa kirkkovieraista.

Kirkkokahveihin liittyvä ns. ohjelmatuokio kertoo jo nimellään siitä, että jumalanpalvelus on pääjuhla, jonka jälkeen ei juhlaohjelmia tarvita. Nyt haetaan yhteyttä toisiin seurakuntalaisiin ja nautitaan ns. seurustelun sakramentista.

Olemme saaneet vihiä, että monen mielestä ohjelmatuokiokin on usein tarpeeton ja liikaa. Kirkkokahvi riittäisi hyvin. Se kun ei ota aikaakaan niin paljon kuin ohjelmallinen tilaisuus. Olemme ottaneet vihjeestä vaarin ja päättäneet tulevaisuudessa juoda kahvin entistä useammin kahvina, ilman turhia kommervenkkejä.

Ensi pyhänä on savolaisten kirkkopyhä. Se on ihan uutta ja toteuttaa allekirjoittaneen vuosien mittaisen unelman. Idea perustuu tietoon, että Viitasaarella alklekirjoittaneen lisäksi koko joukko sudettisavolaisia ja kaupungin itäpuoli viistää niin läheltä Savoa, että siellä pärjää ihan hyvin ilman tulkkia.

Saas nähdä, onko savolaisuus myöskin seurakuntaa yhdistävä tekijä. Karjalaisuus ainakin – tosin paljon ymmärrettävämmistä syistä – on tällainen seurakuntalaisia yhdistävä ollut jo kymmeniä vuosia. Kokeiluahan tämä on, erään lajin kummajainen. Joka tapauksessa ensi pyhänä, ensimmäisen ja kenties viimeisen kerran, suarna kuullaan seleväks savoks, allekirjoittanut kun sattuu ossoomaan kyseistä kieltä sekä hiljoo että kovvoo.

Suarnoja savoks

Jätä kommentti

Kommentit tulevat julkisiksi ylläpidon hyväksynnän jälkeen.

*

Bitnami