Jeesus tulee – ei maailman loppu

Sunnuntaiksi sattunut itsenäisyyspäivä jättää väliin 2. adventtisunnuntain, Kristuksen paluusta puhuvan pyhäpäivän.

Eräs päivän teksteistä on hyvin ajnakohtainen erityisesti näin Kööpenhaminan ilmastokokouksen aattona:

Luuk 21: 25-33.25
Jeesus sanoi »Auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä. Meren aallot pauhaavat jylisten, ja maan päällä ovat kansat ahdistuksen ja epätoivon vallassa. Kaikki lamaantuvat pelosta odottaessaan sitä, mikä on kohtaava ihmiskuntaa, sillä taivaiden voimat järkkyvät. Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilven päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan. Kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.» Hän esitti heille myös vertauksen: » Katsokaa viikunapuuta, tai mitä puuta tahansa. Kun näette sen puhkeavan lehteen, te tiedätte ilman muuta, että kesä on jo lähellä. Samalla tavoin te nähdessänne tämän tapahtuvan tiedätte, että Jumalan valtakunta on lähellä. Totisesti: tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.

Jeesus vyöryttää eteemme valtavia kuvia koko aurinkokuntaamme kohtaavista mullistuksista:
Meri ja aallot pauhaavat. On merkkejä kuussa ja tähdissä. Taivasten voimat järkkyvät.

Mielikuvamme liitävät nämä tuota pikaa ekokatastrofiin tai ydinräjähdykseen. Jotenkin kuvat ovat ymmärrettäviä. Sellaisia joihin voi tarttua ja joista mielikuvitus löytää yhtymäkohtia nykyisyyteen.

Ilmastonmuutos toki, on jotain jonka tiedemiehetkin tunnustavat merkittäväksi uhaksi nykyiselle elämänmenolle. Olemme kuulleet tsunameista, maanjäristyksistä, mutavyöryistä. Ja on olemassa tutkimuksellista ja tilastollista näyttöä, että ne ovat lisääntyneet, että ilmasto on lämmennyt.

Nykyinen kerskakulutus ei voi kerta kaikkiaan jatkua. On pikaisesti lähdettävä kestävän kehityksen tielle, jotta tuhoava kehitystä voitaisiin hidastaa. Kaikki kun eivät näe sen pysäyttämistä enää mahdolliseksi.

– Meri ja aallot pauhaavat, taivasten voimat järkkyvät.
Nämä mielikuvituksemme liittää näkemäämme ja kokemaamme. Kuitenkin koettu ja nähty on vasta ikään kuin esimakua, siitä mihin Jeesus viittaa. Löydetty yhteys kokemuksemme ja Jeesuksen opetuksen välillä voi kuitenkin ikään kuin hiipiä uskomme vahvistukseksi.
– Tajuamme, että Jeesus tiesi mistä puhui.

Kuitenkaan Jeesus ei halua synnyttää hysteriaa ja pelkoa. Hänen opetuksensa ydin on päinvastainen:
– Rauhoittukaa! Ei sittenkään juuri täällä hetkellä noin suuria ole tapahtumassa. Merkit sitten aikanaan ovat toki selvemmät, sellaiset ettei kenenkään tarvitse olla epätietoinen, mitä on tapahtumassa.
– Ja sitten kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.
– Älkää te olko peloissanne. Jos vaikka suuri osa ihmisiä on ahdistuksen ja epätoivon vallassa, älkää te. Älkää lähtekö tähän kelkkaan mukaan.
Maltti on valttia.

Jeesus ottaa esille kuvan, joka on meillekin Pohjolan asukkaille hyvin läheinen: Katsokaa viikunapuuta, tai mitä puuta tahansa. Kun näette sen puhkeavan lehteen, te tiedätte ilman muuta, että kesä on jo lähellä. Samalla tavoin te nähdessänne tämän tapahtuvan tiedätte, että Jumalan valtakunta on lähellä.

Me voisimme tietysti hiukan muuttaa kuvaa:
– Katsokaa koivuja ja muita puita, kun niihin alkavat ilmestyä hiirenkorvat, siitä te varmasti tiedätte, että kesä on lähellä.

Ja kesäähän me odotamme kaikki. Olemme lapsesta asti tottuneet odottamaan. Se on jotain sanomattoman hyvää ja toiveikasta – täyttymys.

Kaamoksen tuomassa masennuksessa elävä sinnittelee, kun tietää, että kesä sieltä on tulossa ja lämmin.
– Kevättä kohti sinä virkistyt ja nouset, rohkaisee joku masennettua.
– Kyllä siitä vielä kesä tulee ja kärrykeliä, lohduttautuivat pakkasen kourissa kipristelevät suomalaiset jo ammoin.

Älkää siis hätääntykö, menettäkö elämäniloanne, rauhaanne, toimintakykyänne. Niin että jäätte kädet rysyssä odottelemaan. Vaan tehkää kaikkea hyvää, rohkaiskaa toisia, nyt on elämän aika. Antakaa elämän rohkeuden, ilon ja toivon tarttua niihinkin, jotka ovat lamaantumassa.

Jo vaikka kuinka maailma on ahdistunut ja peloissaan ja toivoton, odottakaa riemua täynnä. Kesä siitä tulee. Jumalan suunnitelma toteutuu, hänen valtakuntansa tulee.

Sillä maailmanloppuahan me kristityt emme toki odota, vaan Kristuksen paluuta.
– Kaiken kohdalleen asettamista, täyttymystä.

Adventin sanoma vakuuttaa meille, että Jeesus tulee, tulee kansansa keskelle, tulee auttajaksi ja pelastajaksi, tulee murtamaan pelon ja herättämään toivon. Tulee pehmittämään vihan ja herättämään rakkauden. Tulee syntymällä ensin ihmiseksi, ihmisten maailmaan.

Joulu on ikään kuin esimakua täyttymyksestä siitä jota kesäksi kuvataan:
– Käy lämmin henkäys talvisäässä, kun joulu on, kun joulu on.

Joulussa koemme ainakin rahtusen sitä rakkautta, rauhaa ja iloa, jonka tiedämme toteutuvan täydellisenä siinä ikuisessa kesässä, jota kohti olemme menossa. Ja joka toteutuu kun Kristus tulee kunniassaan.

Lyhennetty ja muokattu 2 adventtisunnuntai saarnasta 2006. Liittyy kirjoitukseeni: Jeesus tulee pian.

Jätä kommentti

Kommentit tulevat julkisiksi ylläpidon hyväksynnän jälkeen.

*