2. sunnuntai ennen paastonaikaa

Matt. 13: 31-33
Jeesus esitti opetuslapsilleen tällaisen vertauksen: ”Taivasten valtakunta on kuin sinapinsiemen, jonka mies kylvi maahansa. Se on pienin kaikista siemenistä, mutta kun sen taimi kasvaa täyteen mittaansa, se on puutarhan kasveista suurin. Lopulta se on kuin puu, niin että taivaan linnut tulevat ja pesivät sen oksille.”
Vielä hän esitti heille vertauksen: ”Taivasten valtakunta on kuin hapate. Kun nainen sekoitti sen kolmeen vakalliseen jauhoja, koko taikina happani.”

Päivän evankeliumi sisältää kaksi Jeesuksen vertausta:
Ensiksi vertauksen sinapinsiemenestä, josta kasvaa suuri puu. Sinappi ei ole puu, niin kuin Matteus ja Luukas tulkitsevat vaan pensasmainen vihanneskasvi, joka tosin voi kasvaa 2 – 3 metriä korkeaksi. Sinappikasvin siemenen pienuus on sananparsissakin todettu. Muistamme Jeesuksen sanan: Jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, voisitte vuoria siirtää.

Vertaus kuvaa seurakunnan kasvua. Vaatimattomalta näyttävästä alusta se alkaa, mutta lopputulos on jotain suurta ja merkittävää.

Toinen vertaus taikinasta ja hapatuksesta tuo kasvunajatukseen uutta vivahdetta. Jumalan valtakunnan siemen: sana tai Kristuksen nimissä tehty teko on kun hapatus, joka kätketään taikinaan ja taikina kohoaa: paisuu.. leipätaikinasta oli kyse, mutta meille suomalaisille se tuo luonnollisesti mieleen sanonnan: Paisuu, kuin pullataikina.

Tämän päivän evankeliumin katkelmaa kreikasta suomenkieleen käännettäessä on ollut vaikeaa saada esille sitä, ettei taivasten valtakuntaa verrata sinapinsiemeneen tai hapatteeseen vaan kaikkeen siihen, mitä sinapinsiemenestä ja hapatteesta taikinassa kerrotaan.
Siihen, että pientä alkua vastaa suuri lopputulos.

Erilaiset aatteet, harrastukset ja elämäntavat leviävät maailmalla nopeasti. Välittäjänä on tietysti televisio ja internetti, mutta merkille pantavaa on se, miten herkästi niihin tartutaan

Vaatemuoti, viihdemusiikki…muotitanssit, bändit ja biisit leviävät kulovalkean tavoin, mutta vaihtuvat tuhkatiheään. Kauniit ja rohkeat levittävät omaa evankeliumiaan kaikkialle maailmaan. Titanik- elokuvaa katsellaan kaikkialla. Surffailut, skeittailut, lumilautailut sun muut ovat tulleet tutuiksi rapakon molemmin puolin.

Mieleen nousee myös kristillisen uskon leviäminen:
Ensin vanhassa maailmassa Rooman valtakunnan viralliseksi uskonnoksi. Sitten lähetyksen voitto kulku viimeisen sadan vuoden aikana. Enää ei liene ainuttakaan maata, jossa ei olisi edes jonkinlaista kristillisen uskon tukikohtaa ja onhan kristillinen usko vaikuttanut erityisesti länsimaissa elämän menoon monella tavalla. Kristillinen usko on hapattanut maailmaa, jos kohta sitten on tapahtunut merkittävää väljähtymistäkin.- Taikina on laskenut.

Uskonpuhdistusta seurasi pietismi ja jatkossa herätykset ja herätysliikkeet. Omassa maassa ja maailmalla. Mieleeni nousevat myös Indonesian ja Korean suuret herätykset ja kaikkiin kristillisiin kirkkoihin levinnyt Karismaattinen liike. Sekä vielä rukousiltojen täyttämät kirkot omassa maassamme.

Paisuu, kuin pullataikina sanoo siis suomalainen sananparsi.
Mutta entä sitten, kun toteutuukin toinen sananparsi:
Pienenee, kuin pyy maailmanlopun edellä.

Onhan tämäkin todellisuutta… monesti koettua. Kristillinen usko ei leviä aina aallonharjalla…ei myöskään kuin muoti-ilmiö. Missioista ja muista tapahtumista huolimatta.

Kristillinen sanoma ei ole helposti napattava muotituote, jonka kanssa voi iloitella aikansa ja vaihtaa sitten huomenna toiseen. Sanoma on ainutlaatuisen arvokas ja tärkeä… kaikkia syvästi koskettava. Sen vastaanottaminen kuitenkin edellyttää syväkyntöä ihmisen sisimmässä…Asennemuutosta…omastaan luopumista. Jumalan ja toisen ihmisen todesta ottamista.

Siksi se usein etenee ihmiseltä ihmiselle…Ja sanoina suusta suuhun. Läheltä nähtynä ja koettuna…Uutena elämänä. Yksitellen.

Jeesuksen vertauksen mukaan paimen jättää yhdeksänkymmentäyhdeksän lammasta lähteäkseen yhden kadonneen perään ja taivaassa iloitaan enemmän yhdestä syntisestä, joka kääntyy, kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.

Seurakunnan kasvu tapahtuu kuitenkin nopeasti, jos ketju ei katkea.Kasvu tapahtuu matemaattisesti ns. potenssissa. Jos minä pystyn välittämään evankeliumin kahdelle, jotka välittävät sen kahdelle… jotka taas kahdelle jne. Suuri puu on pian syntynyt. Tällainen ideahan on mm. ns. verkostomyynnissä, jossa kukin myy tiettyä tuotetta tuttavapiiriinsä ja nämä taas omaan tuttavapiiriinsä.

Tällaiset strategiat sopivat myös evankelioimiseen. Se ei kuitenkaan ole Jeesuksen vertausten pääsanoma. – Eiväthän Jeesuksen opetukset edellytä tunnetuksi tasaisen ja vähittäisen kehityksen ajatusta

Joskus evankeliumi etenee kuin juoksujalkaa on riemullisia herätyksen aikoja, toisinaan tapahtuu luopumista ja taantumaa. Jeesus itse kysyy: Kun Ihmisen Poika tulee, mahtaneeko hän löytää uskoa maan päältä.

Vertauksillaan Jeesus tahtoo sanoa, että Jumalan valtakunnan asialla on suuri tulevaisuus, erinomainen lopputulos, vaikka sen alku onkin vähäinen. Jeesuksen seuraajien ei ole menetettävä uskallustaan vähäisestä alusta ja heikosta tai suorastaan taantumisesta huolimatta. kysymys on jumalan valtakunnan voitoista, ei minkään aatteen tai ihmisyrityksen.

Kun me tuskailemme turhautuneina tuloksiin tai pikemmin työmme tuloksiin, voimme aina löytää lohdun siitä, että se, mitä meillä on uskossamme Kristukseen, ei siitä vähene, jos työ näyttää tuloksettomalta. Voimme kysyä joulukuisen Mission todistuspuheenvuoron tavoin: kannammeko me Jumalaa, vai kantaako hän meitä.

Pappi oli juuri vihitty virkaansa.
Siinä vasta opiskelunsa päättänyt, nuori pappi, oli suuren haasteen edessä. Käymässä työhön yhteisössä joka oli hänet kasvattanut, työ toveruuden heidän kanssaan, jotka olivat häntä paimentaneet. Tilaisuudessa oli aistittavissa tunne tulosvastuusta, joka on vaarassa musertaa työn ilon ja kutsumusnäyn. Siitä, mikä tähän saakka oli elämän kantava voima, uhkasi tulla taakka.
Varttuneempi työntekijä, nuoren papin tuleva työtoveri ilmeisesti tulkitsi tilanteen edellä kuvattuun tapaan, koskapa muistutti nuorta työntekijää, siitä, että tämä muistaisi vaalia omaa uskoaan ensin. Että siten hän jaksaisi aidosti palvella toisia.

Meidät on kutsuttu suolaksi ja valoksi maailmaan… miksei myös hapatteeksi. Meillä on aarre, josta meidän tulee sydämin, suin ja kätten töin, jakaa toisille.

Mutta, ei se aarre siitä vähene, eikä minnekään häviä. Ei sitä meiltä kukaan riistä, vaikka yksikään ihminen ei ymmärtäisi sen arvoa.

Jumalan valtakunta voittaa lopulta, meistä riippumatta. Jeesuksen opetuksen mukaan: meidän ei tule iloita siitä, että henget ovat meille alamaiset, vaan siitä, että nimemme on taivaan kirjoissa.

Jätä kommentti

Kommentit tulevat julkisiksi ylläpidon hyväksynnän jälkeen.

*