Docventuresin historian koskettavimmaksi sanottu elokuva The Work katsottavissa Areenassa

Katsoin eilen Docventuresin historian koskettavimmaksi sanotun elokuvan:The Work. Se kertoo henkirikoksen tehneiden vankien keskuudessa pidetystä neljän päivän mittaisesta ryhmäterapiasta. Monet vangit pääsivät tunteissaan elämässään kokemiin vaikeisiin asioihin ja saivat heidät toisiaan kaulaillen itkemään, parkumaan, huutamaan ja riehumaan. Hyvin intensiivistä ja vaikuttavaa terapian seuraaminen oli. Pääsivät käsiksi rikoksen tielle johtaviin tunnepatoumiin ja kokivat vapautumista.

Terapian jatkoa varmaan tarvitsivat, mutta olivat tunne-elämässään uudella tasolla. Pystyivät hallitsemaan itseään ja saivat voimaa pyrkiä haluamaansa terveen elämän tavoitteeseen.

Eri tahdissa vankien tunne-elämä avautui. Ymmärsin hyvin terapian merkityksen, kun omakin tunne-elämä sai kosketuksen.

Lyhytterapiaa
se oli, varmaankin välttämätön vankien tunne-elämän uudistumisen alkuun. Tuosta terapiasta on aikaa varmasti jo vuosia, kun sen vaikutuksista kerrottiin, että yksikään terapiassa mukana olleista ei ole palannut rikosten tielle.

Ihmisiä me kaikki olemme. Ihmisiä, joita Jumala rakastaa. Vaikea lapsuus ja elämän kohtalot saattavat johtaa kenet tahansa vaikkapa rikoskierteeseen. Tästä olen kirjoittanut blogissani: Andreas Breivik oli itse uhri.

Lyhyt terapia toi mieleeni pitemmän version terapiasta, jossa on samoja poiirteitä. Olen lukenut jo vuosikymmeniä sitten Arthur Jonesin primaaliterapiasta kirjoittaman ja v. 1990 julkaistun kirjan Huuto sisimmästä. Siinä terapoitava pantiin tyhjään asuntoon, jossa ei ollut muita, eikä mitään ajanvietettä. Oli vain oltava omillaan, mietittävä elämäänsä. Muutaman päivän aikana terapoitavalle nousivat mieleen vaikeat asiat lapsuudesta asti. Itkua ja kouristuksia se aiheutti. Tätä kokemusta käsiteltiin sitten muutaman kuukauden ajan normiterapiassa. Jones arvosteli vuosia kestävää normiterapiaa, jossa vaikeat asiat pystytään pitämään piilossa ja tuloksia ei aina löydy.

Docventuresin
elokuva The Work kertoi siis vankilaterapiasta. Syvässä suossa vangit olivat. Varmaan terapia oli hyvä ratkaisu heille. Pääsivät toipumisen tielle. Monet varmaan löysivät ennen pitkää onnellisen tasapainoisen elämän. Siihen filmi ajatukseni ja tunteeni johtaa. – Koko ihmisyytensä tasapainon löytämiseen tarvitaan luonnollisesti myös jumalasuhteen eheytyminen, mistä edellisessä blogissani kirjoitan.

Jätä kommentti

Kommentit tulevat julkisiksi ylläpidon hyväksynnän jälkeen.

*