Suomalainen aborttikäytäntö kivistää yhä monen ihmisen omaatuntoa/Pekka Simojoen kolumni Kotimassa 13.9.2018

Suomalaiseen aborttikäytäntöön on totuttu. Sen julkinen vastustaminen on laantunut, vaikka se on jyrkässä ristiriidassa kristillisen etiikan ja hyvin monien omantunnon äänen kanssa.
Tunnettu muusikko Pekka Simojoki kirjoittaa Kotimaan kolumnissa otsakkeella Onko itua? hyväntahtoisen kauniisti asiasta, josta hänellä itsellään on mieltä liikuttava kokemus. Seuraavassa otteita hänen oivallisesta tekstistään:

Tiedän, että jos aborttiin liittyen edustaa väärää mielipidettä tai kysyy vääriä kysymyksiä, saa leiman otsaansa tai suoraan turpiinsa, sillä Suomessa näyttää tänään olevan tästä asiasta vain yksi ainoa totuus tai sallittu mielipide. Sen on saanut viime aikoina kokea mm. ulkoministeri Timo Soini.

Miksi kaikki ihmisoikeudet puuttuvat niiltä kaikilta pienimmiltä ja heikoimmilta, jotka eivät voi itseään puolustaa, eli syntymättömiltä lapsilta? Joku sanoikin, että lapsen vaarallisin paikka on oman äidin kohdussa. Joka vuosi Suomessa noin 10 000 lasta menettää mahdollisuutensa elää.

Selittäkää nyt viisaat ihmiset, mistä ne ihmisoikeudet alkavat? Kuinka monta kuukautta vanha muuttuu solumöykystä ihmiseksi?

Totta kai ymmärrän tilanteet, joissa äidin henki on vaarassa tai kun on tapahtunut raiskaus, ei niissä paljon vaihtoehtoja ole.Ihmisen taimi ei kohtuun ilmesty tyhjästä tai sattumalta, hän ei ole syöpä eikä sairaus. Hänen ruumiinsa on hänen ruumiinsa ja hänen elämänsä on yhtä ainutlaatuinen, kuin jokainen meistä. Jos näin ei ole, niin voisiko joku kertoa, miksi ei!

Olen sydämessäni täysin samaa mieltä Simojoen kanssa. Suoranaisesti tästä aiheesta en kuitenkaan ole kirjoittanut yhtään blogia. Aihetta sivuaa kuitenkin blogini, jossa puolustan Päivi Räsäsen oikeutta mielipiteisiinsä, kun hänen sanomisistaan muutamien vuosien takaisessa television keskusteluohjelmassa kohuttiin: Päivi Räsäsellä on omantunnonvapaus.

Jätä kommentti

Kommentit tulevat julkisiksi ylläpidon hyväksynnän jälkeen.

*

Bitnami