Epäily vankalla pohjalla on parempi kuin varmuus heikolla – Topi Linjaman kolumni Kotimaassa 30.8.2018

Musiikkitieteilijä Topi Linjaman kolumni Kotimaan numerossa 30.8.2018 oli otsikoitu: Millaisesta messusta et haluaisi jäädä pois? Ingressiksi oli nostettu lause: Epäily vakaalla pohjalla on verrattomasti parempi kuin varmuus heikolla.

Viimeinen kappale kuului: Ehkä menisin messuun, jossa hengellisyys painottuisi uskonnollisuuden kustannuksella. Olisi vaikkapa Bachia, sienipiirakkaa ja ystäviä, jotka eivät vaadi mitään ja joiden kanssa voisi keskustella tiestä, totuudesta ja elämästä. Mikä olisi tilaisuuden messuus, sitä en osaa sanoa.

-Ihan kuin minun ajatuksiani osuvan määritelmällisesti sanottuna:

Usko ei ole tietämistä, vaan luottamusta. Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. Hebr. 11:1. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä. 1 Joh 4:12.

Jumalan rakkauden kokeminen elämässä vakuuttaa meidät, herättää luottamuksen siihen, että kaikki on hyvin. Tuo elämäämme rauhan rakkauden ja ilon. Luottamuksen siihenkin, että kuoleman jälkeen meillä on edessä hyvää. Emme voi varmistaa sitä, mutta luottamus riittää elämän voimaksi.

Jeesus vastasi heille ja sanoi: “Minun oppini ei ole minun, vaan hänen, joka on minut lähettänyt. Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani. Joh 7: 16, 17. Tulette tuntemaan! Siis: luottamus syntyy.

Esimerkkinä monista luottamusta herättäneistä kokemuksista minulle on Psalmissa kerrottu erään naisen kokemus: Tulkaa, kuulkaa, niin minä kerron teille, kaikki te Jumalaa pelkääväiset, mitä hän on minun sielulleni tehnyt. Häntä minä suullani huusin, ja ylistys tuli minun kielelleni. Jos minulla olisi vääryys sydämessäni, ei Herra minua kuulisi. Mutta Jumala kuuli minua ja otti vaarin minun rukoukseni äänestä. Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hyljännyt minun rukoustani eikä ottanut minulta pois armoansa. Ps 66: 16-20.

Totta kai tarvitsemme tiedollista pohjaa uskomme vakuudeksi, mutta ei meidän tarvitse osata Vanhaa testamenttia ulkoa, eikä tarrautua kaikkeen Raamattuun kirjoitettuun Jumalan Sanana. Jeesus on meille kaikki kaikessa.

“Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun. Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. ”Joh 14.

Topi Linjama
haluaisi keskustella ”messussa” ystävien kanssa, jotka eivät vaadi mitään, juuri noista asioista, mitä Jeesus vakuuttaa olevansa, tiestä, totuudesta ja elämästä. Keskustelu on aitoa ja hedelmällistä., kun kullakin on omat kokemuksensa ja kaikki ovat epävarmoja, vakuuttautumista hakevia, eivätkä väitä omia kokemuksiaan ainoiksi oikeiksi. Sielunhoidollinen lämmin ilmapiiri siinä syntyy ja hengellisyys kirkastuu elämän tieksi. Jotkut suuret vakuuttautumisen hetket eivät riitä. Elämä tuo uusia vaikeuksia, epäilyksiä ja kysymyksiä kiusaksemme, niin että viikoittaista jumalanpalvelusta luottamuksen säilyttämiseksi tarvitaan. Panenpa tähän pari linkkiä omiin kirkastumisen ja luottamuksen kokemuksiin: Sielunhoitoa hakemassa ja Hengellä täyttyminen.

Ihan varmana oleminen on vakuuttelua itselle ja toisille asiassa, jossa varmuutta ei voi saavuttaa, johtaa oikeassa olemiseen ja toisten mollaamiseen. Lakihenkisyydeksi ja uskonnollisuudeksi sitä voimme sanoa.

Messulla on historialliset juuret. Monista muutoksista huolimatta sillä on juhlallinen, jäykkä leima. Saarnatkin voivat olla yhä Raamatun totuuksien vakuuttelua, jossa pappien suusta kuullaan raamattutunteja tai psykologista elämän arviointia.

Linjaman kaipaava hengellinen keskustelu ystävien kanssa tiestä, totuudesta ja elämästä jää sivuun. Jos tulit kosketetuksi evankeliumista, et pääse jakamaan sitä toisten kanssa. Tämänhän papit ovat ymmärtäneet ja yrittäneet muuttaa messua sen mukaisesti.

Viime sunnuntaina kotikirkossani jumalanpalveluksen toimittanut pappi sanoi luontevasti, miten kirkossa nautitun kahvihetken yhteydessä voi keskustella valitsemansa henkilön tai papin kanssa elämänsä ja uskonsa kysymyksistä. Sitä edeltävänä sunnuntaina pappi kehotti esirukouksen keskellä keskustelemaan vieruskaverin kanssa kuluneen viikon hyvistä ja vaikeista asioista, joiden puolesta sitten yhdessä rukoiltiin. Onkohan Topi Linjamalla kokemuksia tämäntyyppisistä muutoksista perinteiseen historialliseen messuun?

Afrikan lähetyskentille syntyneissä jumalanpalveluksissa on toki ihan eri meininki. Ovat spontaanista yhdessä oloa ja kestokin voi olla vaikkapa kaksi ja puoli tuntia. Kaikki siellä virkistyvät hengellisesti. Ei meillä tähän päästä vuosikausiin.

Jätä kommentti

Kommentit tulevat julkisiksi ylläpidon hyväksynnän jälkeen.

*

Bitnami