Papit dekkareiden ja komedioiden roolihahmoina

1950-luvulle sijoittuvassa brittidekkarisarjassa Grantchester nuori pappi Sidney Chambers ratkoo rikoksia yhdessä paikallispoliisin kanssa pienessä Granchesterin kylässä. Pappina nähdään Happy Valley sarjasta tuttu James Norton.

Sarjan n. 45 minuutin osia olen seuraillut silloin tällöin, puolihuolimattomasti tosin ja ihastellut pääosassa esiintyvää pappia. On nuoresta iästään huolimatta tosi aito ja papillinen hahmo. Muitakin seurakunnan työntekijöitä ja seurakunnan toimintaa filmeissä on mukana. Sarjan jaksot on nähtävissä tv1:ssä arki-iltaisin 17.10 ja uusinnat seuraavana päivänä klo 10.00. Areenastakin löytyvät luonnollisesti.

Olen ihmetellyt, miksi dekkarisarjassa, tässä niin kuin monessa muussakin, esimerkiksi Isä Matteon tutkimuksia, päärooliin on otettu pappi. Olisiko siksi, että tarinat sijoittuvat 50-luvulle, jolloin kirkon rooli yhteiskunnan elämässä oli luontevampi ainakin katolisissa maissa. Tai siksi, että pappi rikostutkijana herättää katselijoissa erityistä kiinnostusta ja tuo rikosten tutkimukseen tutkinnallista syvyyttä. Rikoksen syitä ja seurauksia tarkastellaan syvästi eettisestä näkökulmasta. – Ei ole pahiksia ja hyviksiä, vaan ihmisiä, joiden elämänkulkua voidaan ymmärtää.

Minusta erityisesti Grantchester tuo peräti kristillistä sanomaa ikään kuin takaportin kautta. Mukana on rikollisten ja rikoksen uhrien ymmärtämistä ja rakkauden sanomaa.

Maalaiskomedia-sarja on yhteisnimitys Yleisradion TV2:ssa esitetyille televisiosarjoille Vain muutaman huijarin tähden, Peräkamaripojat, Mooseksen perintö ja Turvetta ja timantteja. Sarjat on kirjoittanut Heikki Luoma ja ohjannut Jukka Mäkinen. Komedioista on todella kysymys. Viihdyttävää katseltavaa erinomaisine pienen maalaispitäjän roolihahmoineen. Tämän sarjan olen katsonut Areenan kautta kokonaan. Miellyttävää maalaishenkistä tarinaa erinomaisine roolihahmoineen.

Pappi
on on fiksu ja asiallisesti esiintyvä nuori mies, toisin kuin alkoholisti kanttori. Olisi kai ollut liian loukkaavaa monille, jos papista olisi tehty juoppo. – Ei pappeja saa halventaa edes komediassa. Mutta ei kanttori Piiparisen hahmokaan loukkaa minua. On niin yliampuva roolihahmo, ettei tuo mieleen rinnastusta kanttoreihin. Kertoo vain komedian tapaan alkoholismista. Auttaa ymmärtämään alkoholismin syitä ja seurauksia. Mukavia ja viihdyttäviä tarinoita Heikki Luoma osaa tehdä. Kannattaa katsoa.

Salatuissa Eämissä
on myös yksi pappihahmo: Aaro. Hänellä on kuitenkin niin kimurantti rikosmenneisyys, että ei häntä juuri kukaan todesta ota. Papiksi hän todella on pahan menneisyytensä jälkeen opiskellut, mutta papin rooli vaikuttaa valepuvulta omien salaperäisten juonien toteuttamiseen. – Eipä tuollaista yliampuvaan roolihenkilöön osaa loukkaantuakaan.

Jätä kommentti

Kommentit tulevat julkisiksi ylläpidon hyväksynnän jälkeen.

*