”Irti lain orjuudesta”, Jumalanpalvelus Toivakan kirkossa 12.8.

Tänään, 12.8. klo 10.00 televisioitiin jumalanpalvelus Toivakan kirkosta. Sen teemana oli kirkkokäsikirjan mukaisesti itsensä tutkiminen. Saarnan piti Panu Partanen ja kanttorina oli, kanttori Suvi Sievänen. Jumalanpalvelus nähdään uusintana huomenna 13.8. klo 11.05.

Minulla on siitä hyvää sanottavaa, mutta luepa sitä ennen saarnan aiheena ollut evankeliumi Matt. 23: 1-12:

Jeesus puhui väkijoukolle ja opetuslapsilleen:”Mooseksen istuin on nyt lainopettajien ja fariseusten hallussa. Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan. Älkää kuitenkaan ottako oppia heidän teoistaan, sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista. He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa. Kaiken minkä tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin. He käyttävät leveitä raamatunlausekoteloita ja panevat viittaansa isot tupsut, he istuvat pidoissa mielellään kunniapaikalla ja synagogassa etumaisilla istuimilla ja ovat hyvillään, kun ihmiset toreilla tervehtivät heitä ja kutsuvat heitä rabbiksi.
Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiä. Älkää myöskään kutsuko isäksi ketään, joka on maan päällä, sillä vain yksi on teille isä, hän, joka on taivaissa. Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus. Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.”

Alusta alkaen jumalanpalvelus otti mukaansa. Puhuttelevia uusia lauluja ja aitoja sanoja se sisälsi. Prameilu ja kikkailu olivat poissa ja kuulijan oli helppo liittyä puhuttuun sanaan. Jumalanpalveluksen toimittajat eivät nousseet seurakunnan yläpuolelle, vaan jakoivat Sanaa seurakunnan kanssa. Hyvä siinä oli istua ja kuunnella. Evankeliumia se oli, ilosanomaa, jolla jumalanpalvelukseen osallistujia ruokittiin.

Lähelle sanoma tuli jo aiheensa perusteella, itsetutkiskelusta kun oli kysymys. Rehellisesti saarnassa nostettiin esille, mitä meidän sisimmässämme liikkuu, miten itsetuntomme heittelee. Koemme riittämättömyyttä ja vajavaisuutta ja ponnistelemme kelvataksemme Jumalalle ja toisille. Meistä löytyy myös ylemmyyden tuntoa, jolla asetumme toisten yläpuolelle.

Selväksi tuli, että koskaan emme onnistu löytämään omilla ponnisteluillamme rauhaa. Oman heikkouden tunteminen ja armon löytäminen pitää meidät tasapainossa, saa meidät kokemaan elämän iloa, rauhaa ja rakkautta. Meidän pyrkimyksemme ja usein julistuskin, parannussaarna saa meidät väärän ponnistelun tielle: lain orjuuteen. Mutta hyvin selkeästi Jeesus haluaa vapauttaa meidät siitä:

Älkää olko fariseusten ja lainopettajien kaltaisia. He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettavaksi, mutta eivät itse halua niitä sormellaankaan liikuttaa. Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija.

Jeesuksen seuraajina meidät kutsutaan Jumalan lapsen asemaan, irti lain orjuudesta, elämään Jumalan rakkaudesta ja rakastamaan toisiamme. Jakamaan ilojamme ja surujamme, tukemaan ja auttamaan.

Ensimmäisten vuosisatojen kristityt elivät syrjittyinä ja vainottuina. Ulkopuoliset, jotka saivat kohdata heitä, ihmettelivät: Miten he rakastavat toisiaan? Monet tämän havainnon tehneistä elämän paineiden alla riutuvat kääntyivät heidän puoleensa ja kääntyivät kristityiksi.

Jätä kommentti

Kommentit tulevat julkisiksi ylläpidon hyväksynnän jälkeen.

*