Tuomasmessun uskontunnustus olikin Olli Valtosen erinomaisen saarnan loppukaneetti.

30 vuotta täyttäneen Tuomasmessun juhlassa Olli Valtonen pani saarnansa päätteeksi seurakunnan lausumaan itse sepittämänsä uskontunnustuksen. Arkkipiispaksi valittu Tapio Luomakin ennätti arvostelemaan uudenlaista uskontunnustusta. Juhlamessun ja saarnan Yotubesta katseltuani tulin tulokseen, että hyvä oli saarna ja uskontunnustuskin erinomaisesti perusteltu.

Jumalanpalveluksissamme käytetyt uskontunnustukset ovat ensimmäisinä vuosisatoina erimielisten kirkolliskokousten kompromisseina hyväksymiä uskonopillisia tekstejä, joista voidaan nykyisinkin löytää puutteita. Kun niitä on käytetty vuosisatoja, ne ovat muotoutuneet säännöllisesti jumalanpalveluksiin osallistuvien mielissä niin tärkeiksi, että niihin koskeminen koetaan pyhän häväistykseksi, mutta ne saattavat vierastaa niitä ymmärtämätöntä.

Valtonen toi saarnassaan esiin Eurooppalaisten valtioiden nuorison keskuudesta saatuja tilastotietoja, jotka osoittavat että suuri osa nuorista ei pidä itseään mihinkään uskovina. Heihin Tuomasmessu yrittää saada kontaktin. Ei ole kysymys opillisen tiedon lisääminen, vaan heidän kohtaamisensa. Samaan aikaan kun kirkot ja uskonnot kärsivät Euroopassa jäsenkatoa, ihmisiä kiinnostaa uskontojen sijasta hengellisyys.Ihmiset ovat kääntymässä entistä enemmän todellisten arvojen ja sisäisen hengellisyyden puoleen.
He eivät etsi uskontoa. He etsivät merkitystä. Ja he etsivät syvää hengellistä kokemusta, joka antaa voimaa ja iloa ja ennen kaikkea tarkoitusta elämälleen.
Tässä pelkään, että olemme kirkoissamme pudonneet kelkasta. Me tarjoamme uskontoa, mutta ihmiset ovat kiinnostuneempia jostakin, joka on uskontoa ja vanhoja uskontunnustuksia enemmän. Jotakin, joka on heille totta tässä ja nyt. Keskellä taipumustaan epäuskoon ja epätoivoon.

Messut yrittävät saada yhteyden kuulijoihinsa, herättää heissä luottamusta Jumalaan, jota kukaan ei osaa määrittää. Uskon vastakohta ei ole Valtosen mukaan epäusko, vaan varmuus. Usko on luottamusta Jumalaan ja sitä kautta elämän ilon, merkityksen ja tasapainon löytämistä. Tähän perinteisissäkin messusissa pyritään, ainakin saarnassa. Perinteinen uskontunnustus sopii sinne ja miksei Tuomasmessuihinkin.

Tuomasmessusta olen kirjoittanut myös blogissani:Kaikkihan me olemme väärässä! – Olli Valtonen, Tuomasmessun isä Puoli seitsemässä.

Jätä kommentti

Kommentit tulevat julkisiksi ylläpidon hyväksynnän jälkeen.

*

Bitnami