Seurakunta voi nousta Jumalan asemaan?

Tapani Ruokanen haastatteli Pauliina Rauhalaa Alfatv:ssä 2.4. 2018.

Menestyneen lestadiolaiskirjailijan Pauliina Rauhalan tänä vuonna ilmestynyt uusi teos ”Synninkantajat” käy läpi hengellistä väkivaltaa ja kipeitä ihmissuhteita kaunokirjallisuuden keinoin, rikkaalla suomen kielellä. Edellinen, hänen ensimmäinen teoksensa Taivaslaulu sai valtavasti suosiota (myyty 70 000 kpl). Siitä on kirjoitettu myös näytelmä, jota on esitetty useissa teattereissa.

Pauliina Rauhala syntyi vanhoillislestadiolaisessa perheessä ja häneltä on syvä käsitys lestadiolaisuudesta. Hänen teoksensa ovat kaunokirjallisia ja pyrkivät antamaan lestadiolaisuudesta monipuolisen, syvällisen ja aidon kuvan.

Ne eivät ole siis lestadiolaisuuden parjausta, mutta tuovat hyvin esille lestadiolaisuuden heikkoudet, jotka sitovat ja ohjaavat ihmisten kehitystä ja tuovat elämään ongelmia.

Esille nousee mm. lapsen synnyttämisen pakko. Moni kokee iloa, mutta kaikki eivät jaksa. Vaihtoehtoja ei ole, on vain jaksettava. Television katseleminen on kielletty, vaikka kanavia on monia ja erilaisia ohjelmia. Epäuskoisia saarnaajia ei saa kuunnella. Erilaisiin harrasteyhteisöihin osallistuminen on kielletty. On siis määritelty, missä saa olla mukana, mitä lukea, katsella ja harrastaa.

Jos kristittyjen yleisempänä ohjeena on vaatimattomuus, ulkoisen prameuden pahana pitäminen, lestadiolaisuus vaatii jäseniltään yksityiskohtiin asti määriteltyjä ohjeita. Eivät he saa itse valita. Omatunto on sidottu yhteisön asettamiin sääntöihin.

Rauhalan kirjat paljastavat, miten lestadiolaisten persoonallinen kasvu ja kehitys, oman itsensä löytäminen useinkin estyvät. Oma tunto sitoutuu seurakunnan ohjeisiin. Siihen persoonan on mukauduttava. Itsenäisen omantunnon toiminta heikkenee. Seurakuntayhteisöstä tulee Jumala, jonka ohjeita on noudatettava. Toiset tähän oppivat ja suostuvat sitoutumaan, mutta erimielisyyksiäkin syntyy, tuomioistuimet kokoontuvat, eroja liikkeestä tapahtuu.

Tällainen kehitys on uhkana kaikissa uskonnollisissa yhteisöissä ja herätysliikkeissä. Jumalan rauha saavutetaan tottelemalla joko lapsuudesta asti sisimpään kaavoja sääntöjä ja seurakunnan ohjeita ja käsityksiä. Synti käsitetään hyvin konkreettisena seurakunnan omaantuntoon piintyneen sääntökokoelman noudattamisena. Tämä johtaa toisten seurakuntien harhaoppisina pitämiseen. Oikeassa oleminen ja toisten tuomitseminen yleistyy.

Jeesuksen antama synnin määritelmä ei ole konkreettinen. Jumalan lain, elämänohjeen, Jeesus ilmaisee lyhyesti yhdellä sanalla: rakkaus. Rakasta Herraa Sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

Jeesus on tullut, että meillä olisi elämä ja yltäkyllin. Usko on elämän voima, joka vapauttaa meidät lainorjuudesta, löytämään oman persoonamme, omat lahjamme ja oman paikkamme elämässä.

Paavalin kirjoittama Galattalaiskirje puhuu kauttaaltaan kristityn vapaudesta.

Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.
Gal. 5:1

Jumalan rakkauden kokeminen saa meissä aikaan ihan spontaanisti Hengen Hedelmää, joka näkyy rakkautena, ilona, rauhana, pitkämielisyytenä, ystävällisyytenä, hyvyytenä, uskollisuutena, sävyisyytenä, itsensähillitsemisenä. Gal. 5:22.

Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.
Gal. 5:25.

Olen tässä vain kuopaissut kuulemaani ja kertonut omat kommenttini kuulemaani. Pauliina Rauhalan haastattelu oli kuitenkin niin syvä ja vakuuttava, että se kannattaa kuunnella kaikessa rauhassa.

Taivaslaulu on esitelty Areenassa.

Jätä kommentti

Kommentit tulevat julkisiksi ylläpidon hyväksynnän jälkeen.

*