Mauno Mattila menestysteologian uhri/eksytysystävällinen eksytys.

Mauno Mattilan videoida on yotube pullollaan. Hän sanoo olevansa menestysteologian uhri. Oli siis mukana liikkeessä, joka lupasi maat ja taivaat uskovalle. Parin kolmen vuoden kriisin jälkeen hän irtautui tuosta liikkeestä ja on sen jälkeen kiertänyt maata kertomassa oikeasta kristillisyydestä sekä nauhoittanut opetuksiaan yotube:en. Olen muutaman vuoden aikana silloin tällöin kuunnellut hänen puheitensa nauhoituksia ja häntä kritikoivia puheenvuoroja. Harhaoppisenakin häntä pidetään. Enemmän hän saa kuitenkin kehuja ja ylistystä.

Mauno Mattilan video Menestysteologian uhri keroo hänen omista harhateistään. Etsijäystävällinen eksytys kritikoi kirkkojen ja muiden hengellisten liikkeiden tapaa houkutella ihmisiä kokoon madaltamalla kynnystä, tarjoamalla heille jotakin mikä heitä miellyttää, muttei johda uudestisyntymiseen.

Tämä viimeisin opetuspuhe minua kiehtoi siinä mielessä, että hän siinä omaan tapaansa, mukavan murteellisesti suolsi tulemaan tekstiä ihan lonkalta. Hyvää ja ymmärrettävää puhetta se oli. Raamattukin tuntui olevan hänellä niin hallussa, että ihastelin, miten hän osaa puhella niin kansanomaisen luontevasti ja sujuvasti, vieläpä asiassa pysyen. Kaikki, mitä hän opetti oli perusteltua ja totuuden mukaista minunkin mielestäni.

Miten tämä on mahdollista? kyselin ja selityksenkin löysin. Hän on ollut kauan mukana menestysteologian kentällä. Hän on oppinut ja opettanut, lukenut Raamattua ja mietiskellyt niin paljon, että kaikki on ulkomuistissa, sekä se menestysteologia, että nykyisin sen kritiikki. Ei tarvii kuin avata suunsa, niin jo puhetta tulee solkenaan ja ihan asiaa. – Pikkuhavaintoja ja huomautuksia, tokaisuja ja täydennyksiä ja kaikki kohdallaan.

Sitä ihmettelin lopuksi, että miksen tarttunut hänen opetukseensa sen kummemmalla sydämen sykkeellä ja innostuksella. Sittenkin kaikki tuntui liian valmiilta ja liian tutulta. Olisin odottanut häneltä jotain harkintaa ja kyselyä, jotain uutta. Jotain vakavaa, joka osoittaisi hänen itsensä yhä pohdiskelevan näitä suuria asioita.

Tuntui siltä, että hänen opetuksensa oli liian suorasukaista. Asioilla kun voi olla toisiakin puolia. Jos vaikka evankelioimistyötä tehdään, ei kannata esittää itsestään selvää oppia. Jotenkin on otettava ihmisten tila ja heidän tarpeensa huomioon eikä toitottaa, että näin se on oikein, ota tai jätä. Sellainen oikeassa olijan hahmo hänessä minulle näyttäytyi, että tekisi mieli mennä kysymään, että mitä sinulle kuuluu ja miten sinulla menee. Oletko tämän kaiken todella sisäistänyt niin, että kysymyksiä ei enää ole.

Jätä kommentti

Kommentit tulevat julkisiksi ylläpidon hyväksynnän jälkeen.

*