Muurahainen opettajana: Miksi Jumala lähetti Jeesuksen keskellemme?

Kahden edellisen leijonasta kertovan blogini jatkoksi tuli mieleeni muurahaisesta kertova ns. opettavainen kertomus. Se löytyy blogini osasta Opettavaisia kertomuksia ja sen otsakkeena on: Muuttui ihmiseksi. Kertomusta olen käyttänyt esim. rippikouluopetuksessa. Innostavaa niitä opettavaisia kertomuksia oli itsenikin lukea pitkästä aikaa. Niitä sieltä löytyy kaikkiaan 45 kappaletta.

Lue lisää >>

Leijonasta uskollinen ystävä!

Kun kerroin edellisen leijonatarinan veljelleni, hänelle nousi mieleen tositapahtuma leijonan ystävyydestä: Afrikassa toiminut lähetystyöntekijä tapasi maastossa leijonan, joka oli surullisen ja apua kaipaavan oloinen. Kun hän lähestyi sitä, sen onneton olo alkoi kirkastua. Se työnsi näkyville etukäpäläänsä, joka oli niin kipeä, ettei sillä pystynyt kävelemään. Lähetyssaarnaaja uskaltautui tarkastelemaan käpälää tarkemmin ja huomasi siihen uponneen pitkän […]

Lue lisää >>

Syvällinen kirkkoherra

Kirkkoherra oli seuroissa pastorin kanssa. Seurojen jälkeen joku seuravieras esitti hänelle ajatuksiaan uskosta. Kirkkoherra vastasi ystävällisen ymmärtäväisesti: – Nii…n. Siinäpä syvällinen ajatus! Mentiin toiseen seurapaikkaan. Seurojen jälkeen taas muuan seurakuntalainen tuli keskustelemaan kirkkoherran kanssa ja esitti ajatuksensa. – Nii…n. Siinäpä syvällinen ajatus, totesi kirkkoherra. Kotimatkalla pastori alkoi sättiä kirkkoherraa: – Miten sinä sillä tavoin? Nehän […]

Lue lisää >>

Jakakaamme maailma keskenämme.

Ensi lauantaina 24.10. on Rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivä. Päivän aiheeseen liittyy 1970- luvulla käsiini saama J.E. Strinfellow:n runomuotoinen kirjoitus. Käännetty sakasankielestä. EIKÖ KÄYTÄNTÖ OLEKIN TÄLLAINEN? Tule veljeni, jakakaamme ruoka keskenämme. Tule jakakaamme kaikki, mitä kasvaa maan päällä: Minulle lihaa, sinulle riisiä. Minulle munia teen kanssa ja sinulle riisiä. Liha kuuluu sinulle ja riisi […]

Lue lisää >>

Uskoi ymmärtääkseen!

Kaksi ihmistä istuu puiston penkillä. Toinen lukee Raamattua: – Hallelujaa, pääsee hänen huuliltaan vähän päästä. Vieressä istuva, mielestään fiksumpi ihminen, hermostuu ja kysäisee ylimielisesti: – Mikä siellä nyt niin ihmeellistä on? – No kun Jumala johdatti Israelin kansan Punaisen meren yli ihan kuivin jaloin, kertoi tämä haltioituneena. – Mikäs ihme se oli?, ilmaisi toinen lukeneisuutensa, […]

Lue lisää >>

Äideistä parhain

(Löysin mapistani seuraavan äitienpäivänä 1995 pitämäni puheen. Niin tuntui ajankohtaiselta ja viisaalta, että en malttanut olla tähän kirjoittamatta. Äitimyytin synnystä ja sen oikeutuksesta ja rasitteista siinä puhutaan. Suuri on äidin tehtävä, Jumalan työtoverina, kohtuuttomankin suuri. – Kuitenkin äiti on ja hänen on lupa olla heikko ja erehtyväinen ihminen.) Konseptin ulkopuolelta en malta olla kertomatta juttua, […]

Lue lisää >>

Äidin kauniit kädet

Seuraava pikkukertomus tekee liikuttavalla tavalla ymmärrettäväksi Jumalan rakkauden ja Jeesuksen kärsimyksen. Nostan sen esille näin äitienpäivän kunniaksi. – Eipä sillä, liikuttaa se toki isääkin ja ketä tahansa elämää kokenutta ja Jumalan kanssa paininutta inehmoa. Pieni tyttö katseli äitinsä käsiä. ”Miksi sinulla on niin rumat kädet” hän kysyi? Äiti katsoi hellästi lapseensa ja kertoi: ”Eräänä päivänä, […]

Lue lisää >>

Äiti vai isä?

Hyvältä hytkäyttää seuraava 60 – luvun nuorisomuotiin liittyvä juttu. Suomalaisen Karin tekoa mahtaa olla ja kuvan kanssa. Muistutettakoon mieliin äitienpäivän kunniaksi: Vanhempi rouvashenkilö puhui närkästyneen oloisesti vierustoverilleen bussissa: – Tämä nykyajan nuoriso on täysin rappiolla. Täysin, sanokaa minun sanoneen. Katsokaa nyt tuotakin vetelehtijää tässä bussissa. Eihän tuosta osaa edes sanoa, onko hän tyttö vai poika? […]

Lue lisää >>

On elämä keinutuoli

“On elämä keinutuoli. Me kahden siinä kiikutaan, me, Pää ja Takapuoli, näin, pimeään ja valoisaan. Ja keinuessa veisataan. Ja kerran meitä muistellaan: ne kiikkui ynnä kuoli! On elämä keinutuoli.” Vuosia sitten tämä Unto Kupiaisen runo säväytti minua siinä määrin, että opettelin sen ulkoa ja liitin sen useiden puheitteni osaksi. Ironiaahan se on ja tuntuu yhtäältä […]

Lue lisää >>

Voi pyhä yksinkertaisuus!

Kaarakainen oli uskovainen ihminen….tosiuskovainen…Ei hän itse tuota sanaa käyttänyt, siinä kun oli hänen mielestään sellainen kielteinen sävy. Eikä hän tahtonut suinkaan olla mikään nokkapystyssä kulkeva niuhottaja, niin kuin esimerkiksi naapurin Hulda, jonka kanssa Kaarakainen ei halunnut olla missään tekemisissä. – Mokomakin …..olevinaan toisia parempi…mikä lie karismaalainen tai joku sellainen. Mutta ei Kaarakainen ollut myöskään välinpitämätön […]

Lue lisää >>